maanantai 10. marraskuuta 2014

Ei oo mikkään muikkumato!

Se on täysiverinen lohikäärme! Lupsu tarjoili tiistai-illan treeneissä huikeaa aksaa. Mahdottoman etevä ja vekkuli elukka. Iloisesti paineli pikkukoira muutaman kerran läpi ohjauksista ja pärisi ohimennessään. Kiltti partiolainen sikaili ja oli mukavan röyhkeä.

Ratapiirros ©Soili Makkonen.
Kuvasta poiketen radalla oli muuri keppien (8) ja hypyn (9) välissä. 
Lisäksi hyppy 15 oli samassa linjassa hypyn 13 kanssa.

Hurjaa hifistelyä harjoiteltiin alkuun eli olin putken (4) tuntumassa huiskimassa kelpin liikkeelle ja hypyille (1-3). Kylläpä toimi! Eihän tuommoisia nyt ikuna uskalla missään kisoloissa tehdä, mutta on suurta hauskuutta treeneissä. Päheet kepit. On se vaan kipinöivä pujotellessaan. Päädyn pyöritys (12-15) ei ottanut sujuakseen hyvällä rytmillä oikein millään ohjaussetillä, olin kertakaikkisen tahmea, joten se pitää mennä joku ilta kotiläksynä liitämään. Pöytä (18) nähtiin ekaa (!) kertaa radalla, mutta hienosti hauveli osasi pysähtyä (no tuurilla meni... tiiän tiiän).

Lauantaina lähdettiin Katrin ja Martan kanssa reenimään kisanomaista hyppyratatreeniä. Huikean hauskaa. Lohikäärme lensi riivattuna ja siitä näkyi vaan häntäsuomut, kun se meni jo. Ei ollut oikein  lapasessa suorilla, joilla minulla olisi pitänyt kiitää gepardin vauhdilla ehtiäkseni ohjaamaan. Hankalahan on tehdä valssia, jos on 10 metriä jäljessä valssipaikasta :D Joihinkin paikkoihin ehdin takaaohjaamaan, mutta siihenkin ehtiminen oli tiukkaa ja kelpukka liiteli ihan itse omaa rataa ja minä juoksin perässä. Kivaa oli!

Sunnuntaiaamu aloitettiin samoissa merkeissä ja samassa seurassa. Teemana lauantaita suoraviivaisempaa luukutusta ja kelpihän luukutti ihan tajuttoman kovaa eikä sen kanssa ollut mitään jakoja, mutta eipä se mitään. Hurjassa kyydissä piti tehdä valintoja että juokseeko vai ohjaako vai käskyttääkö vai hengittääkö, mutta kaikkeen ei pystynyt ;) Henkihieverissä sai juosta, että ehti pussin jälkeisiin asemiin, koska selvästi vähemmän treenatun pussin jälkeen ei Lurpalla ollut vielä kokemusta hakea salamana seuraavaa estettä, joten jos lönkytin perässä, niin elukka kääntyi taaksepäin varsinkin, kun pussi päättyi hyvin lähelle keskiaitaa. Saatuani ruhoni liikkeelle alkoi Luputinkin hakemaan katseellaan putkea (13). Mukava oli huomata, että kaikki harvemmin treenatut esteet meni radalla kuin vanhalla tekijällä. Rengas oli varma, okseri kakunpala, pussissa erinomainen tekniikka (tulee kyyryssä törkeän lujaa) ja pituuden haki itse eikä tarvitse varmistella. Hyvillä mielin viikon päästä kisoihin hauskanpitoon!

Sunnuntain luukutusrata.

Melko tavanomainen viikko takana: mahdottoman makeita treenejä pikkukoiran kanssa ja letkeitä metsälenkkejä koko laumalla. Peruskuvioista poiketene käytiin sunnuntaina maaseudulla kuuntelemassa susijuttuja, syömässä masut pullolleen ja paluumatkalla koettiin draamaa automatkalla. Lisämausteena on ollut myös useammat kapulatreenit ja niissä kolmikko on edistynyt huimasti: Nuuskulla on tullut malttia suorituksiin vaikka onhan se oma maaninen itsensä, mutta ei enää tohkeissaan mällää puu- eikä metallikapulaa, Rapsulla on ihan hurja palo ja polte nostoihin eikä sillä ole enää minkäänlaista metallikapulan karsastusta vaan palauttaa samalla sykkeellä niin puun kuin metallinkin ja Sisu on puukapulasta ihan pähkinöinä ja metalliinkin on saatu sellainen melkein poltteleva fiilis, mutta siinä riittää vielä sarkaa. Jälkiruokana on tullut vielä mukavia kaveritreffejä ihan uusista tuttavuuksista, jotka ovat saaneet niin Rapsun kuin Sisunkin villeihin peltohippasiin sekä suhteen syventymistä vanhojen lenkkikavereiden kanssa nimittäin tapahtui sunnuntaina sellainen ihme, että Martta ja Sisu vallan painien ilakoivat :)

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Peukutukset kapulatreenille! Kuulostaa siltä, että kohta on noudot kasassa materiaalista riippumatta.

Heidi kirjoitti...

Luulen, että saan meidät kuulostamaan todellisuutta taitavimmilta, koska olen vähään tyytyväinen :D Vielä ollaan koekunnosta kaukana, mutta hienoa olohuonetreenisettiä tulee kaikilta :)