Työhuoneen, jota myös laituriksikin kutsutaan, maisemaa.
Silloin, kun ihminen tarvitsee täydellisen koirattoman työrauhan, on hyvä hujauttaa viikonlopuksi mökille, jossa koirat viihdyttävät itse itseään paremmin kuin hyvin. Siellä ne luuhaa jossain ja välillä käyvät tarkistamassa, että onko ajattelija paikalla vai ei. Pikkukoiralla oli erityisen hauskaa ja se näytti saavan hepuleita monesta mieleisestään asiasta: miulla on luu, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on hiekkaa mitä kaivaa, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on järvi, juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! täällä on abcdef..., juoksenpa ilosta pari kertaa mökin ympäri! Seniori osasto otti rennommin.
Jo viime kesänä Sisun kirjosiepon tarkkailuasemaksi ja nokospaikaksi muodostunut tuoli.
Perjantaina kipaistiin kipaistiin kolmikon kanssa Pärnälle, jossa ohjelmassa oli koko kolmikolle mäkimaastolenkkeilyä ja Lupulle lisäksi pikkuisen reeniä. Aloitettiin virittäytymällä pienellä takaakierto- ja irtoamistreenillä, jossa hain itselle rohkeutta lähetyksiin ja Lupsu loisti kuin aurinko. Siihen perään muutama veto puomille, jotta mieleen pamahtaa "näin tehdään kontaktit" ja on se vaan päheä puomilla! A-esteelle pari toistoa ja nyt se veti aan puhtaasti myös putken kautta eli pystyi yhdistämään eteen estettä ilman kamikazevaaraa. Ja sitten siihen treenin ytimeen eli tehtiin keinuleikkiä, jota Sisu veti niin hienosti! Ihan priimaa alastuloasentoa, takapää ei horjunut keinahduksista, nyt se tiesti mitä haetaan ja tarjosi sitä virheettä. En lähtenyt vaikeuttamaan vaan nautittiin näistä onnistumisista vielä Pärnän maastoissa jolkotellessammekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti