Hirvee hiki, kun oon vähä juossu!
Kolmikolla on ollut kullakin omat juttunsa metsässä; Nuusku nuuskii ja luuhaa, Rapsu laiduntaa niin antaumuksella että hampaiden väleihin juuttuneita heiniä saa irrotella kotona ja Lupu juoksee, loikkii, juoksee ja loikkii. Sisällä niistä löytyy jonkinverran samista: "mie! mie! mie!" kuuluu Nuuskun ja Sisun ydinasenteeseen. Rapsu on enemmän semmoinen jonottajasieluinen "tee/mee/oo sie vaan ensin, ei miulla oo kiirettä". Sanomalehteä/kirjaa/telkkaria/läppäri tsuumataan joko seniorin tai juniorin profiilin läpi, koska jompikumpi MIE! on aina näkökentässä. Jonottaja rötköttää yleensä tyytyväisenä kainalossa ja tietää olevansa elossa vaikka ei katseen keskipiste olekaan.
Päikkärit.
Muutaman kerran on saareen vienyt tie. Ensimmäisellä reissulla oli lämpimät vedet, jolloin Nuusku olisi kovasti halunnut olla vesinoutaja 24/7, Sisu oli ihan omatoimisaukko ja Rapsu raivasi rantakaislikoita. Toisella reissulla vastaanotettiin keskikesä ja silloin sää oli sen verran vilakka, että vesi ei houkuttanut veneilemään saatikka uimaan, mutta lojumisesta, pitkistä unista, hiekan kaivamisesta, lintujen pesimäpuuhien tarkkailemisesta ja muusta päämäärättömästä ajanvietteestä nautimme täysin siemauksin.
Rapsun herkkuhetki.
Kesä on tuonut tullessaan ulkona syömisen ja kolmikkokin on saanut nauttia eväitään aiempaa enemmän pihalla. Nuusku on osoittanut suurta oveluutta ja häikäilemättömyyttä pelaamalla itselleen molempien kämppistensä ydinluut. Nuuskun lyömätön taktiikkahan on hotkeltaa oman luun ydin käsittämätöntä vauhtia, mukamas unohtaa oma luu tyrkylle ja anastamista houkuttamaan, jolloin varkaalle käy huonosti, koska Nuusku on kärppänä pöllimässä hitaammin syövän toverin vartiotta jättämän paremman luun. Sekä Rapsu että Sisu menevät aina tähän vipuun ja sekös saa Nuuskun hyvällä fiilikselle.
Tänä iltana lorvinta loppuu, lampaanlihat on teroitettu ja suunnataan hallille päästämään lohikäärme siivilleen.
Auringonpalvontaa ja lepoa ennen treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti