Se alkaa paineistua

Lupsu Lohikäärmeen siivet ovat kasvaneet aivan huikeisiin mittoihin. Se on agilityradalla yhtä aikaa hurja, tarkka, villi, kuuliainen, rohkea, tunnollinen ja ennen kaikkea mahdottoman taitava ja nopea. Hui! Maanantain viikkotreeneissä oli tuuraava kouluttaja ja olipa hauskaa päästä tekemään upouuden ihmisen käsialalla suunniteltua treeniä, johon sisältyi vauhtia, takaakiertoa, hirttoa ja kepit & kontaktit osana rataa. Treeni tuntui tutustuttaessa vaikealta, mutta Sisu oli oma itsensä eli käsittämättömän etevä ja osasi sujuvasti asioita, joita en ole sille edes opettanut. Ohjaajan mieltä hiveli kouluttajan kysymys "tehän jo kisaatte?" ensimmäisen vedon jälkeen ja aikas hienosti me illan treenit vedettiinkin vaikka itse sanonkin. SuperSisu, joka on Rapsu the Kääntyjän manttelinperijä höystettynä annoksella villiä dingoa.

Mutta mutta. Siinä missä lohikäärmee syöksee tulta entistä hurjemmin, alkaa ohjaajassa ilmetä paineistumista. Ohjaaja katsokaas tiedostaa, että kun keinu on kasassa, niin sitten oltaisiin kisavalmiita. Tämä viikko piti olla Keinu kuntoon -viikko, mutta onko ohjaaja saanut itseään hallille? Ei vaan kirjakauppaan ostamaan dekkareita, joihin uppoutumalla hän voi välttää viimeistä koulutushaastetta. Ei pidä ymmärtää väärin, keinun opettaminen ei ole ikävää puuhaa eikä kisaaminen ole ikävää puuhaa, vaan molempiin ohjaaja kovasti halajaa ja saa niistä suurta nautintoa, mutta kun ohjaajan perusluonteeseen nyt vaan kuuluu asioiden pakoilu, niin tämä on tulos. Toisaalta, kun nyt pitäisi puristaa tulosta kolmannesta päivätyöstä, niin ehkäpä sitä voikin valjastaa keinupakoilun sijaistoiminnoksi, tiedä hänestä sitten. Jää nähtäväksi.