Nuusku on läpeensä niin tolleri kuin tolleri voi vain olla. Se skarppaa sitä enemmän mitä enemmän on haastetta, se pystyy sitä parempaan mitä vaikeampi tilanne on, se on yksinkertaisesti paras. Mitä isompi aallokko, sen fanaattisemmin uidaan, mitä rankempi ryteikkö, sen intensiivisemmin jäljestetään ja mitä enemmän häiriötä, sitä keskittyneemmin työskennellään. Pakkanen oli karkoittanut muut ryhmän tokoilijat, joten saatiin Nuuskuttimen kanssa yksityisopetusta. Teemana oli häiriönsieto.
Ekassa setissä tehtiin ensin häiriöperusasentoa siten, että kouluttaja kierteli lähellä häiriönä, oli välillä Nuuskussa kiinni ja taisi höpötelläkin jotain. Nuusku ei lähtenyt vastustajan hölmöilyyn mukaan vaan keskittyi tehtäväänsä. Sen jälkeen jatkettiin häiriöluoksetuloihin, joissa kumikalkkuna vinkui ja pallo sinkoili vieressä, edessä, takana. Ei haitannut Nuuskutinta, koska Nuuskulla oli t-e-h-t-ä-v-ä. Jonkun kerran se ohijuostessaan käänsi katsetta kohti pomppivaa palloa, mutta käänsi välittömästi katseensa takaisin ja siitä oikein näki miten se huusi itselleen "keskity nainen!".
Tauolla tehtiin hieman siivekkeen kiertoja, jotta Nuuskulla nollaantuisi tokoaivot ja sitten aloitettiin toinen setti häiriöpaikkamakuulla, jossa tulikin sitten hieman haastetta vastaan, joten löydettiin jotain oikeaa treeninaihetta :) Kyykyssä luokseen kutsuva kouluttaja oli aluksi liian ihana ja Nuusku suunnisti toiveikkaana kohti heiluvaa rukkasta "siellä on varmasti miulle nakkeja!", mutta huomattuaan, että ei siellä olekaan kuin ihminen, pystyi se taas sulkemaan häiriön itsensä ulkopuolelle ja tekemään omaa tehtäväänsä. Tänne-kutsu liittyy Nuuskun pienessä päässä hyvin vahvasti makupalaan ja koska ruoka on tottelevaisuuden vastustaja (ja kuitenkin myös moottori...) numero yksi, joutui Nuusku skarppaamaan ihan todella. Kylmyyden vuoksi Nupa pötkötteli retkialustalla eikä ollut siitä moksiskaan, hyvin tarkeni makoilla. Jatkettiin vielä häiriönoudoilla, joissa heitin ensin yhden kapulan Nuusku perusasennossa, käännnyttiin 90° ja heitin toisen kapulaan ja taas käännös ja kolmas kapula. Sen jälkeen Nupa sai noutaa ne heittojärjestyksessä. Tämä oli Unskille kaikista vaikeinta. Ei se yrittänyt mihinkään sinkoilla, mutta vikisi malttamattomana. Nouto on niin pop! Loppuun vielä hauska vauhtinouto ja treenit oli pulkassa.
Nuusku oli kerrassaan loistava, siitä näki miten se keskittyi houkutusten edessä, sulki häiriöt ulkopuolelle ja teki annettua duunia. Noudoissa Unski olisi halunnut lähteä, mutta pidättäytyi ihan itse ja houkuttelevien kutsujen kuuluessa korviin pystyi näkemään miten Nuuskutin tunki korvatulpat paikoilleen ja oli niin kuin mitään ei kuuluisi. Super-Nuusku, päivä päivältä hienompi elukka, myös aamuisilla metsälenkeillä, jolloin se luuhaa korvattomana pitkin ryteikköjä, jäljestää pupunpapanoita ja heristää luppakorviaan vasta, kun eväsapajat on tsekattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti