Ihanan aurinkoiset ja sopivan kirpsakat syyssäät houkuttavat valokuvaukseen, mutta jostain kumman syystä lähtiessäni valokuvaamaan otuksia unohdan kameran kotiin. Hienot kuvapäivitykset ovat siis päässäni, katselkaa sinne :) Nooh, onneksi muistan kuitenkin ottaa koirat mukaan metsään. Sunnuntain metsäreissulle saatiin seuraa Josista, ihanasta, joskin hieman lipevästä nuoresta urhosta, jolle typyt saivat sanoa sanan, jos toisenkin. Tosin Nuuskun ei tarvinnut sanoa kuin kerran, mutta Rapsu joutui hieman Josille jankkaamaan siitä onko toisen hännän alle tunkeminen soveliasta vai ei. Yhdessä hengauksen lisäksi hienoa hippaakin saatiin aikaiseksi ja marjastettua antaumuksella.
Maanantai oli Nuuskun huoltopäivä. Nupatsu kävi Helin käsittelyssä ja sai hieronnan lisäksi mikrovirtaa. Otettiin vielä yksi käynti ensi viikolle, niin saadaan veteraani täydelliseen kuosiin. Ja eihän sillä muitakaan harrastuksia juuri ole, joten onpahan peruspäiviin jotain vaihtelua, ettei vallan seniiliydy. Nupa oli hieronnassa aikamoinen peluri ja onnistui jälleen tavoitteessaan eli pummaamaan Helilta herkkuja session päätteeksi.
Tänään Rapsutin kirmasi viikkotreeneissään pienellä kokoonpanolla. Paikalla oli vain Susu sekä mukaan otettu seuraneiti Nuuskutin, joten saatiin treenittyä ihan kunnolla ;) Harjoiteltiin pimeitä putkikulmia, jotka olivat viimeksi hieman haasteellisia, mutta nyt menivät leikiten. Lisäksi tempaistiin erilaisia keppikulmia ja niihin takaaleikkauksia ja Rapsutin hoiti hommat kotiin. Jos se jotain osaa, niin pujotella näyttävästi. Otettiin myös pari settiä kontaktitreeniä puomille ja ne menee eteenpäin koko ajan. Vielä kun sen saisi kunnolla nokkimaan. Rapelo oli vallan pätevällä tuulella ja kaikinpuolin lystikäs.
Nuuskulin kanssa otin ajankuluksi tokoa ja alussa hommassa oli äänitehosteet, jotka hiljenivät eivätkä toisella kierroksella päästäneet pihaustakaan. Ohjelmassa oli seuraamista, joka meni kohtalaisesti. Parempaakin Nupa on esitellyt, mutta agilityhallisuoritukseksi Nupattimelta ihan ok. Pieniä apuja käyttäen paikka pysyy hienosti, mutta ilman apuja alkaa edistäminen ja väljyys. Luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno täydelliset. Ruutu puolestaan... oli sen näköistä kuin Nuusku ei olisi koskaan ruutua nähnyt saatikka tehnyt kosketusalustasta nyt puhumattakaan. Hirmuista räpellystä. Yritystä oli, mutta tulosta ei tullut. En oikein tiedä vedättikö se minua 6-0 vai onko se vaan seniili, mutta kuulemma velipuolensa on ihan samanlainen. Ajattelen sitä nyt sitten sukuvikana.
Nuusku menee muuten perjantaina möllitokoon. Tervetuloa nauramaan. Vielä treeneihin menomatkalla ajattelin, että ilmoitan sen ihan oikeaan kokeeseen, mutta enpä nyt taida kuitenkaan. Taitaa sinne olla vielä valovuosia matkaa, mutta mikäpäs tässä on matkatessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti