Heikon immuunijärjestelmän kirous

Toivekkaasti ajattelin, että Rapsun allergioista olisi palannut vain muutama, että vuonna 2007 annettu siedätyshoito olisi tehonnut lopullisesti suurimpaan osaa allergeeneista, että nyt tarvitsisi hoitaa enää muutama pahin palannut sisukas sissi pois. Näin ei käynyt.

Rapsun allergiaraportti on melkoisen karua luettavaa ja tekisin Rapsulle suuren palveluksen, jos muuttaisin sen kanssa Huippuvuorille, Grönlantiin tai Etelämantereelle asumaan. Tai Kuuhun. Rapsulta löytyy 20 allergeenia, joista suurin osa on ulkoilmassa eli en pysty niihin mitenkään vaikuttamaan. Allergiaa aiheuttavat lukuisat ruohot, heinät, puut, homeet ja muutamat ruoka-aineet. Ruoka-aineet eivät ole semmoisia, joita Rapsu olisi juuri asiakseen syönyt, joten niiden karsiminen ei ole kummoinen homma. Mutta miten poistan ympäristöstä siitepölyt ja metsien homeet? En mitenkään muutoin kuin muuttamalla ikuiseen talveen.

Koska ensimmäinen siedätyshoito toi helpotusta useaksi vuodeksi, aloitetaan Rapsulle siedätyshoito numero kaksi. Siedätyshoito tosin päästään aloittamaan vasta lumen ja pakkasen saavuttua, koska pahin homekausi on syksyllä eikä silloin homeille allergisoituneen siedätyshoitoa kannata aloittaa. Toivottavasti toinen siedätyshoito olisi vähintään yhtä tuloksekas kuin ensimmäinen, ja alustavasti oli eläinlääkärin kanssa puhetta, että tämä toinen siedätyshoito olisi ikuinen siedätyshoito eli sitä ei lopeteta vaikka oireet häviäisivät vaan sitä ylläpidetään hamaan loppuun saakka.

Toivottavasti Rapsuliini pysyy hyvässä kunnossa pakkasiin asti. Tällä hetkellä iho pysyy siedettävässä kunnossa, kunhan vain Rapsu pääsee shampoopesulle aina ulkoilemassa oltuaan. Sitä kun kovasti pihojen ja metsän kasvillisuus kutkuttaa ja rikkoo ihon, luonnonveden kosketuksesta nyt puhumattakaan, eikä pölyävä hiekkakaan hyvää tee. Oikein toimiva vedestä noutava metsästyskoira? Onneksi Rapsulla on tärkeä rooli sylimussukkana, joten sille jää vielä joku toimiva osa-alue elämässä, koska harrastaminen on tällä hetkellä  vaikeaa.