Hipsuvarvas kulki kuuliaisesti sinne minne piti eikä treenissä sillä tavoin hankalia ansapaikkoja ollut. Ohjaaja oli kuitenkin helisemässä ja jalat eivät liikkuneet muutaman pyrähdyksen jälkeen yhtään mihinkään. Suorastaan hävetti olla moinen rapakuntoinen vanha luuska, mutta onneksi kolmiolääkekoiran kanssa treeni tehtiin pätkissä, joten siinä sai hiukan haukkoa henkeä välillä.
Alku oli Hapelle pässin lihaa ja päästiin mukavasti okserille (7) saakka. Siinä sain Hapsulin kertaalleen kääntymään vikasuuntaan, kun jätin oman rintaman levälleen. Putkeen (10) Hampuusi sujahti parhaiten vekillä (9) ja takaaleikkauksella (10). Piti vaan osata tehdä se kaikki mahdollisimman ajoissa lähellä hyppyä, jotta sain etumatkaa helvetilliselle suoralle (11-14), johon hyydyin etumatkasta huolimatta. Piti myös kyetä laukkaamaan helvetillinen suora sivuttaisetäisyyttä pitäen, jotta Hipsuliini ei mennyt hyppyä (14) vikaperin. Tähänkin saatiin ihan mahtionnistumisia :)
Koetettiin myös välille 8-10 valssivaihtoehtoa, jotta olisin saanut enempi etumatkaa matkalla helvettiin, mutta ei onnistunut löysän valssin teko, ei sitten millään. No onnistui se lopulta, mutta kyllä tuo takaaleikkaustsydeemi oli parempi ja luontevampi vaikka siinä saikin kipittää aika paljon enempi.
Kepit (16) elukka haki hienosti ja pujotteli niin eläimellisesti kuin pieni punainen vain osaa. Loppu oli helppoa vaikka jalat painoivat ainakin 600 kiloa, eikä Hipsutin kosahtanut A-ansaan vaan kuunteli isoilla korvillaan ja sujahti putkeen (23). Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että pimeitä putkikulmia pitää vahvistaa, koska muutamalla kerralla Hape varmisti kysellen, mutta lopulta painui putkeen kyselemäti. Lopun hyppypyöritys (24-28) oli kuin Himpulalle tehty, niin kaunista, niin kivaa, niin eleetöntä ja pientä kaarrosta, eikä minun tarvinnut juuri liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti