Eilen illalla vedettiin jäljet Nuuskulle ja Rapsulle sekä Elsalle ja Kivalle. Jälkien teko tuntui melkoiselta höperöjen touhulta, koska heti metsään mentyämme alkoi sataa kaatamalla, ukkonen paukkui hurjana, ropisi rakeita, tuuli niin että puut olivat vaakatasossa ja yksi puu kaatui sille metsäautotielle, jota piti takaisin ajaa. Nupsu ja Hapsu olivat mukana, koska niiden oli tarkoitus lenkkeillä jamiskalla, mutta Nuusku-parka oli ukkosesta aivan kauhuissaan, joten pelkäksi autossa istumiseksihan se siltä osin meni. Reissun surkeuden kruunasi se, että olin lähtenyt liikenteeseen veden kestämättömissä varusteissa, joten olin aivan litimärkä enkä tehnyt tolleriloille kuin yhden treenijäljen, jonka saisivat ajaa perätysten. Kylmettyneenä hytistessäni lohduttauduin kuitenkin sillä, että seuraavana aamuna pääsisin seuraamaan koirieni riemua ja taidokasta jäljestystä.
Nooh, koirilla oli riemua. Nuusku hötkelsi ja alkuun sen sai oikein rauhoittaa. Yleensä pikkuinen Nuusku-juna puksuttelee millilleen jäljellä, mutta nyt Nupelo heilui melko holtittomasti, meni toki jäljen suuntaisesti ja poimi makuut, mutta kaukana oli kauniista. Rapeloinen meni paremmin, pysyi hyvin jäljen päällä ja otti muut makuut, mutta lopussa vainusi kaadon tuontijäljet (hyi hyi minä, kun olin hortoillut kaikkea muuta kuin jäljen suuntaisesti) ja oli menossa hyvällä vauhdilla kaatona olleesta aamupalasta ohi. Jäljestyksen jälkeinen aamulenkki metsässä meni paljon paremmin :) Siinä me ollaan tosi hyviä! Rapsutin löysi mustikkaa niin että napa rouskui ja Nuuskutin loikki mättäillä lujempaa kuin puput.
Eilen jatkettiin Nuuskulin tokoputkea, jos tällä kertaa vaikka jatkettaisiin hommaa ihan loppuun asti. Otettiin pikkuisen seuraamisen harjoittelua ja nyt oikea paikka pysyi paremmin eikä Nuusku edistänyt niin pahasti kuin tiistaina. Olihan siinä edelleen turhaa tepsutusta, mutta kiitos Katjan vinkkien, osaan nyt korjata sitä paremmin. Palauteltiin mieleen myös liikkeestä seisomista ja huomasin, että "odota" käskyllä se pysähtyy kuin seinään ilman käsimerkkiä, koska sillä pysäytän sen päivittäin lenkeilläkin. Ehkä miun pitää käyttää sille alussa kaksoiskäskyä ja häivytän sitten tuon "odota" käskyn pois. Koetetaan miten käy. Paikkamakuu oli rauhallinen vaikka heiluin jotain häiriöksi Rapelon kanssa. Hirmuisen hauskaa oli, Nuusku on niin vekkuli epeli :)
Höytiäisen vesi alkaa olla jo niin kylmää, että kimppauimiset taitavat vedellä viimeisiään. Tai no Nuuskulla ja Rapsulla ei ollut veden lämpötilan kanssa mitään ongelmaa, mutta minusta se oli viime kerralla jo melko vilakkata ja sain oikein taistella itseni uimaan. Polskittiin pitkä uimarupeama, hyvin sujui molemmilta. Tosin Rapen perä alkoi hieman vajumaan loppuvaiheessa, ilmeisesti pitää jotain ahterijumppaa sille tehdä, ei ole ilmeisesti yhtä hyvät lihakset kuin eläkeläisellä, koska tekniikka alkaa hajoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti