Neiti Kesäheinä

Heinäallergia on tehnyt paluun. Rapsu sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen kutkaa lievittämään, shampookylpyjä, ihoa kuntouttavia lisäravinteita ja antihistamiinikuurin. Kunhan iho-oireet saadaan hoidettua ja luppakorvan olo hyväksi, aloitetaan oireiden syyn poisto eli siedätyshoito uudestaan. Sillähän Rapsu saatiin oireettomaksi vuosiksi, joten sama alkaa nyt uudestaan alusta ja tällä kertaa hoitoa ei lopeteta oireettomuuteen vaan sitä ylläpidetään hamaan loppuun asti, että ei toista kertaa olla tilanteessa, jossa Rapsu saisi oireet takaisin.

Rapsun virallisuudet ovat tauolla niin kauan kuin lääkitykselle on tarvetta, mutta mitään terveydellistä estettä treenaamiselle ei ole. Rapsun kolmiomerkitty antihistamiini on kuitenkin sen verran jytäkkää kamaa, että pitää katsella miten murmelista löytyy potkua treeneihin. Otuksen olo on kuulemma luultavasti sen verran uninen, että saattaa olla parasta keskittyä vaan auringonottoon. Onneksi Rape on säteiden ystävä. Luultavasti kesä menee laverilla ja syksyllä palataan taas kehiin, kunhan olo on pirtsakampi.

Eläinlääkärillä käynti meni perinteisen kaavan mukaan eli lukuisia toistoja vaa'alla ja siitä  paljon palkkaa :) Jos Rapsun hieno vaa'an tarjoaminen meinasi jäädä huomiotta, niin Rapsuli piti huomaamisesta huolen kauniilla "ymh, ymh"-önähdyksellä. Rapsun iloksi kenellekään odotushuoneessa ei jäänyt epäselväksi Rapsun vaikuttava oma-aloitteinen punitsemistaito ja saipa elukan rentous odotushuoneessa muutenkin kiitosta. Ja miksipäs pikkukoira ei käyttäytyisi maailman mallikelpoisimmin paikassa, jossa on namikupposia ja ihailevia ihmisiä ympäriinsä?

Loppuun on pakko kirjoittaa kaino pyyntö. Kenenkään tunteita loukkaamatta, kenellekään tätä erityisesti osoittamatta, yleisesti koiransa jalostuskäyttöä pohtiville pyyntöni on, että vaikka sinun koirasi olisi miten ihana ja pätevä ja kaunis ja paras ja kaikkea muuta yltiöpositiivista, niin jos sillä tai sen lähisukulaisella on allergianpoikastakaan, niin pyyhkäise jalostussuunnitelmat mielestäsi. Erityisesti ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivan koiran elo on pelkkää helvettiä, jos oireet pääsevät valloilleen. Ei mikään elukka ole niin ainutlaatuisen mahtava, että sillä verukkeella olisi oikein ottaa sitä riskiä, että jollekin jälkeläiselle aiheutuu kivulias olo, vaikka kipu olisi vain ajoittaista, vaikka se olisi lääkityksellä hoidettavissa.