Nupsupupsun elämä kirkastui hetkeksi, sillä Nuusku sai aloittaa aamunsa jälkimetsässä. Kaiken kruunasi se, että Rapsu jäi kotiin, ei päässyt mukaan ollenkaan! Vain Nuusku, maailmannapa. Noh, oli siellä kaksi pientä pyrriäkin, mutta niitä ei Nuuskun maailmassa lasketa, koska nehän ovat paimenkoiria ja metsä on metsästyskoiran valtakuntaa.
Nuusku jäljesti eilen illalla vedetyn perusmakaustreenin eli suoran, jossa oli useita makauksia ja ikää noin 12 tuntia. Nupa suoritti homman erinomaisella varmuudella. Alkuun otusta piti hieman rauhoittaa, kun kierrosluvut olivat melkoiset ja ekat metrit Nupa viuhtoikin ilmavainulla, mutta melko pian kirsu laskeutui mättäisiin ja alkoi tarkka maavainuinen jäljestys. Kaikki makuut Unskis otti hienosti ja kaiveli niistä itselleen kuivattua peurankieltä palkaksi. Kaatona oli aamupala. Nuusku oli tapahtuneesta oikein onnellinen.
Kaikkien jäljestysten lopuksi otettiin vielä laukaus starttipistoolilla, jotta pikkupyrrit saivat tottua pamauksen ääneen. Nuusku oli paikalla istuskelemassa rohkaisevana kokeneena koirana eli huusi innoissaan suoraa huutoa siitä hetkestä alkaen, kun nostin pyssyn ilmaan. Aivan kahjo, mutta eipä antanut ainakaan pelokasta kuvaa... Pikemminkin saivat paimenet huomata, että hulluus kuuluu lajiin. Koska Nuusku oli sitä mieltä, että ammunnan jälkeen pitäisi päästä taas jäljelle, sai se ajaa lopuksi vielä lyhyen pyrrien jäljestämän jäljen vapaana viipottaen.
Rapsuli ei päässyt ollenkaan mukaan, sillä Rapsulla on valtaisia iho-ongelma. Sillä on ollut tovin kutkaa, jonka arvelin johtuvan Scalibor-pannasta, joten otin sen pois ja suurin kutina helpottuikin, mutta Rapsu ehti raaputtelemaan iholleen pari haavaumaa, jotka sijaitsevat rinnassa ja kainaloissa eikä sille voinut ajatellakaan pukevansa jälkivaljaita päälle. Liian kovaa olisi ollut pikkukoiralle katsella muiden jäljestystä, joten parempi oli jättää se unille kotiin. Käydään iltapäivällä esittelemässä ihoa eläinlääkärissä, jos vanha heinäallergia on tehnyt comebackin ja iholla on ihan jotain tulehdusta, kun kovasti se punoittaa eikä ole kotihoidolla poistunut.
Muutoin on ollut melko toimetonta eloa. Perusmetsälenkkejä vesisateessa. Kavereita on nähty jonkin verran, mm. Zorroa sekä Topia ja Viirua. No jonkun verran on otettu sisällä tokoa, jotta Nuuskis on saanut ukkosella muuta ajateltavaa kuin jyrinän ja salamat. Nuusku-Reppana kun ei ukkosen aikaan ole se maailman rohkein koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti