Uuden vuoden pakkasliitoa

Vuosi vaihtui mukavasti maaseudun harvoja paukkuja kuunnellen. Onneksi Nuusku ja Rapsu eivät olleet paukutteluista moksiskaan. Nuuskutinhan on ilotulitteita nuorempana pelännyt, mutta pari kolme viime vuotta on mennyt mukavasti D.A.P.-haihduttimen feromoneja hengitellessä. Ilo on ollut katsoa toisen nukkua tuhisevan tyytyväisenä panikoimisen sijaan. Muutos on ollut valtaisa ja muutama vuosi sitten luulimmekin, että Nuusku on tullut kuuroksi, mutta kai se vaan on uskottava, että "emokoiran nisienväliaromit" rauhoittavat :) Rapsu puolestaan ei ole koskaan ilotulitteita edes huomannut.

Pötköttelyn ja lumihangessa hillumisen jatkoksi suuntasimme tänään liitelemään punaturkkisessa seurassa. Tai Rapsu suuntasi ja Nuusku jatkoi kauneusuniaan. Menin paikalle hieman ennen treenien alkua ja otettiin Rapsun kanssa puomin alastulon kontaktia siten, että alastulo oli jonkun minkälie palikan päällä. Rapsu teki nopeita ja varmoja kosketusalustan painalluksia ja lähti räjähtävästi alustalta eteenpäin. Mutta nostettuani puomi alastulon paikalleen, R alkoi varmistella, hidastaa, epäröidä. Hidasta on, mutta jospa se siitä.

Ensimmäisenä treeninä kipittelimme alla olevan kuvin vaaleat pallerot 1-10. Pakkasta oli melko mukavasti, joten rimat olivat melkein maassa. No problemos, hyvin meni. Tai no en kyllä ehtinyt suunnittelemaani persjättöä tekemän aan ja hypyn väliin vaan tein takaaleikkauksen puomille. Sen jälkeen otettiin neliöt 1-10. Näppärää ja vauhdikasta oli meno. R irtosi suorilla eikä himmaillut minun kanssa.


Lopuksi otettiin alla olevaa kieppumista siten, että minä en saanut mennä ristikkoalueelle. Aluksi R koetti hypätä hypyn putken 2 jälkeen, mutta helpotettuani treeniä menemällä hypyn toiselle puolelle R alkoi hakea putkea 3 hienosti. Saatiin lopulta koko kuvio toimimaan etäisyyden kanssa varsin tsäpäkästi, sain pysyä poissa ristikkoalueelta.