Kemin pakkasrallin ensimmäisenä kisapäivänä Rapsu kisasi kolme kakkosten rataa, joissa oli tuomareina Harri Huittinen, Anne (?) Huittinen ja Jarmo Jämsä. Radat menivät varsin mukavasti ja olen niihin tyytyväinen, joskin parantamisen varaa toki jäi. Parasta oli se, että Rapsu oli reipas, innokas ja kuuliainen.
Rapsun eka rata oli hyppyrata, jonka onnistuin möhlimään omalla sijoittumisellani toiseksi viimeisellä esteellä. Jäin jostain syystä eri puolelle keppejä kuin olin suunnitellut eikä Rapsu kestä sitä, että edistäisin kepeillä, joten keppien jälkeiseen putkeen Rapsu sai sellaisen etumatkan, että oma myöhässä ollut liikkeeni veti Rapsua putkea seuraavan hypyn linjan ohi. Rapsu korjasi tilanteen hienosti, mutta vitonenhan siitä napsahti ja toiseksi sijoituttiin.
Toisena Rapsuttimella oli agilityrata, josta luulin, että saatiin puhtaat paperit, mutta vitonen tuli. Koska se ei ollut rima eikä kielto, sillä meno oli sujuvaa, niin oletan, että kontakti. Vaikka minusta se otti ne hyvin, mutta ilmeisesti ei. Jokatapauksessa ihan sairaan mellevä rata, jolla sijoituttiin kolmanneksi.
Kolmas rata oli myös agirata ja siinä Rapsutin mokoma yritti livistää kepeiltä kesken. Tämähän tapahtui myös Lappeenrannassa, joten vaikka pujottelu on ollut mallikasta, niin pitää ottaa kaaret käyttöön treeneissä pariin viimeiseen väliin ja vahvistaa loppuun asti pujotteua vaikka ihanuuksia olisinkin näköpiirissä. Rapsu hujautti myös puomin kontaktin yli, niukasti, mutta kuitenkin selvästi eikä olleenkaan siten miten olisi pitänyt. Tällä kympillä mentiin toiseksi.
Nuusku kipitti kolme kolmosten rataa, jotka tuomaroi Huittiset. Eka rata oli hyppis ja Nuuskun meno aivan aivotonta, korvatonta ja eufoorista. Ohjaus meni perinteiseen "Nuusku, Nuusku, NUUSKU!!" tyyliin ja sain käännettyä irtoilevan elukkani haluamilleni urille, mutta sitten sorruin samaan mokaan kuin Rapsun kanssa eli en pysynyt suunnitelmassani vaan toikkaroin väärälle puolelle keppejä, jäin jälkeen suoralla putkella enkä ehtinyt loppusuoran takaakiertoon ohjaamaan, joten Nuuskis loikkasi hypyn vikaperin ja pari hyppyä vielä lisää. Hauska hylly se oli :)
Toinen rata oli agilityrata, joka oli täynnä pommeja Nuuskuttimelle. Olin varma, että hylly tulee jo kolmosesteellä, mutta ei se vielä siinä. Järkytyksekseni radalla oli pöytä. Nuusku edes tunnista pöytää, me sitä ikinä harjoitella ja sen huomasi. Nupa lähestyi pöytää ihmetellen, kiersi sen, hyppäsi sille, lurahti puoliksi alas... oih voih. Kannattaa lähteä Kemiin asti kisamaan ennen kuin opettaa koiralleen kaikki esteet. Siitä tuli ehkä 100 virhepistettä ja ote hiukkasen herpaantui, joten tuli joku ylimääräinen loikkakin, mutta muuten rata oli aivan mahtavaa menoa. Nuusku oli löytänyt jostain itselleen korvat ja oli kuuliainen käsittämättömissä paikoissa eikä haksahdellut Nupalle tyypillisiin ansoihin. Parasta agiliitoa aikoihin.
Kolmas rata oli ahdistusta aiheuttavan vaikea agilityrata, jonka Nuusku suoritti teräskorviensa kanssa niin maan perusteellisen upeasti. Tein itse mokan ja vedin sen välistä kun olisi pitänyt takaakiertää (tässä vaiheessa olin jo lopullisesti ihan sekasin mitä milläkin radalla pitää tehdä) enkä jaksanut sitä edes yrittää korjata vaan annoin palaa täysillä. Parempi fiilis Nuuskulle, kun se saa kuvitella, että ohjaajansa pysyi kerrankin kartalla ja meni ihan mielettömän upeasti :)
Oikein kiva kisapäivä. Joskin huomenna voisi tulla joku kunnon tuloskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti