maanantai 25. tammikuuta 2010

Ohjaajan pitäis treenata tosi paljon

Pakkasrallin sunnuntai alkoi kolmosluokan kisoilla. Radat olivat melkolailla haasteelliset, mutta Nuuskutin tykitti ne aivan upeasti. Nuuskun korvat pelasivat ihan käsittämättömällä tavalla, ikinä koskaan ennen Nupa ei ole osoittanut moista kuuliaisuutta radoilla, joissa väärät esteet nakottavat kirsun edessä ja vauhtia löytyy hirveästi. Senpä vuoksi harmittaa suunnattomasti omat pienet sössimiset molemmilla agilityradoilla, sillä Nuusku olisi ansainnut niin paljon parempaa ohjausta.

Molemmat agilityradat kuhisivat pommeja. Ekan radan munasin kolmannella estellä sijoittamalla valssini aivan päin honkia. Valssi oli selkeästi rapsuvalssi eikä nuuskuvalssi, joskin rapsuvalssiksikin kohtalaisen kehno. Törötin käytännössä vuorossa olevan putken edessä ja työnsin Nuuskun hypylle. Muuten rata oli molemmilta tiukkaa etenemistä ja Nupalta niin kaunista :)

Toisella agiradalla oli aivan järkyttävä hyppelypätkä keinulta kepeille, josta olin valmiiksi ihan paineessa. Minusta kyse ollut enää edes kolmosluokan radasta vaan nelosluokan. Seiskahypylle tarvittava veto jäi lyhyeksi; Nuusku oli jo kiihkeästi tulossa juuri sieltä mistä pitikin, mutta hosuin siinä sitten ja työnsin sen takaisin väärälle puolelle hyppyä. Omaa tumpelointiani lukuunottamatta rata oli aivan mahtava. Nuusku oli niin liekeissä että ei mitään rajaa. Nupatsu painoi täysillä eteenpäin, tuli käteen heti kun käskin eikä ajatellutkaan roiskia kontakteja. Niin mahtava elukka.

Hyppyrata sisälsi kovin paljon pommeja enkä uskonut siitä tulevan yhtään mitään, mutta koska tiesin Nuuskun olevan iskussa, sain ruoskittua itseeni kunnon vireen. Yllätyksekseni en pilannut rataa vaan saatiin hieno nolla! Jiihaa. Nyt pitää toivoa, että Nuuskuli ei kadota Junkohallin kupeesta löytämiään agilityhirmun korviaan, vaan pitää ne toiminnassa kauan.

Iltapäivällä Rapsu pääsi päärooliin. Rapsu oli myös oikein mainiossa iskussa. Rapsuttimessa ei näkynyt jälkeäkään Kaamosrallin lahnasta vaan Pakkasralliin mukaan oli lähtenyt kunnon tiikeri. Mutta valitettavasti sössin myös Rapsun hienot radat.

Ensimmäinen agirata oli uskomattoman tiukkaa ja nopeaa menoa. Rapsu viiletti häntä sojossa minkä kerkesi ja napsi kontaktit varmasti. Mutta sitten unohdin minkä koiran kanssa radalla oikein olenkaan ja tein Rapsulle Nuuskulle suunnatun haltuunoton. Hoh hoh. Rataan tutustumisessa oikein taoin kaaliini, että tässä kohdassa en hutiloi vaan otan sen haltuun hypyn jälkeen. Just joo. Rapsu oli ponnistamassa hypylle, mutta kääntyi salama luokseni nimensä kuultuaan eli kielto tuli. Sensitiivinen keltavahvero nyt vaan on niin herkkä, ja minun tehtäväni olisi ohjauksessa ottaa se huomioon. Tsempattiin kuitenkin nopeasti sama syke takaisin ja vedettiin rata huikean upeasti loppuun saakka. Rapsulla oli kaasua niin paljon, että sain unohtaa kaikki valssit radalta, aivan parasta :) Rapsuttimen ohjauksessa toimii parhaiten vekeillä linjaus, silloin se menee ihailtavan itsevarmasti. Rapsuli sijoittui vitosella toiseksi ja kartutti palkintosaalistaan.

Toinen rata oli hyppyrata, jolle en saanut omaa fiilistä oikein kuntoon. Rapsu myös otti hieman itseensä edellisen radan mokasta, ilmassa oli pientä varmistelun tuntua mikä näkyi muurilla. Rapsukka kyseli, mutta puolessa välissä sain sen tsempattua takaisin tappomeninkiin ja sittenhän se lähtikin ihan totaalisesti lapasesta koko elukka. Rapsu irtosi tyylikkäästi omilleen, mutta se ei haittanut, koska Rapsun asenne oli hyvä. Rapsukka on niin kuuliainen radalla, että sille sikailu on suotavaa :)

Viimeinen rata koetteli jo omaa kisakuntoani. Aivot ei toiminut enää olleenkaan ja Rapekin alkoi olla hieman väsynyt. Väsymys ei kuitenkaan näkynyt vauhdin puutteena tai liitohaluttomuutena vaan enemmänkin päättömänä kohelluksena. Alku lähti napsakasti, mutta sitten olin tahmea ja myöhässä enkä linjannut Rapsu kepeille. Siinä oli Rapsun taidoille liian hankala avokulma ja tuli aloitusvirhe. Sitten toinen. Ja kolmas. Eli hylly. Sitten pienestä kehoituksesta Rapsu napsautti aivonsa toimintaan, haki kepit hyvin ja rata alkoi sujua komeasti. Hyvät kontaktit, irtoaminen, kuuliaisuus ja vauhti.

Reissu oli oikein mainio, paljon parempi kuin tulokset antaisivat ymmärtää ;) No omat tumpelointini olivat luokattomia ja niitä ruodin keskenäni varmaan viikon, mutta punaturkit näyttivät parastaan. Typyjen asenne vetosi myös yleisöön, sillä niin tutut kuin tuntemattomat tykkäsivät molempien menosta ja olemuksesta. Laittelen ratapiirroksia kunhan jaksan muistella miten ne radat oikein menivätkään.

2 kommenttia:

Saara ja Viggo kirjoitti...

Mahtavaa jos Nuuskulla on korvat ja kontaktit kohdallaan! Maybe meilläkin joskus ;) Katsoin videolta medikolmosten ratoja Pakkasrallista ja oli kyllä todella nelosten ratoja... Aika kamalaa ansaa ja kiemuraa pukkas tollereille, että korkea hatunnosto teille!!!

Heidi kirjoitti...

Kiitos! Katsotaan nyt miten kauan se jaksaa noita korvia mukanaan kuljetella ja nautitaan niistä niin kauan kuin ehditään :) Kontaktit toivottavasti tulivat jäädäkseen.