Hotellissa uni maistuu.
Tovi sitten osallistuin Lohikäärmeen kanssa Claudia Fugazzan ja Sara Tagliatin Do As I Do -seminaariin ja sen jälkeen ollaan jatkettu Saran DAID-valmennuksessa. Supermielenkiintoista ja kiehtovaa! Minun on ollut haasteellista vapautua minimaalisista tiedostamattomista eleistä (tyyliin silmän siristys tai silmämunien heiluttelu...), mutta nyt ollaan voiton puolella ja homma alkaa toimia. Sisuliini on liekeissä kuten aina, kun jotain tehdään.
Pitkästä aikaa suunnattiin kisoihin. Tiinan ja Arran kanssa kurvattiin viikko sitten päiväreissulle Vantaalle, koska siellä oli a) kisat ja b) ulkomaanelävä tuomarina. Todella hauskat rataprofiilit ja mikä parasta, Sisu kulki kuin ajatus ja yhteistyö henki hurmaa. Harmilisesti itse yhdellä radalla hukkasin koiran (en ymmärrä mitä ihmettä räpelsin...), toisella en osannut päättää (tehdäkö valssi vai persjättö, no ei tehdä oikein mitään ja sinne meni jo...) ja kolmannella olin ylimielinen (no tämä kyllä hoituu vasemmalla kädellä... juu ei). Mutta nanosekunnin notkahduksista huolimatta huippureissu. Kerpiili luiskahteli kuin saippua käsissä ja lensi ihokarvat pystyyn nostattaen. Puomitkin toimivat kisatilanteessa jäätävän hienosti, niin ylösmenolle osumiset kuin alastulon juoksaritkin!
Treenirintamalla on ollut hiljaista, kun päivät olen notkunut kanalassa naksuttelemassa Kimille piruetteja ja illat töissä. Jossain vaiheessa onnistuttiin kuitenkin luikahtamaan Snooker-treeneihin (rakastan peliluokkia!) ja lisäksi ollaan treenattu DAID-juttuja.
Rapsutin alkaa olla seniiliytynyt, en tiedä voiko sillä olla oikea muistisairaus vai vaikuttaako aistien (kuulo, näkö) heikentyminen vaan noin vahvasti yleisolemukseen. Se tuntuu olevan ajoittain pihalla siitä mikä on kotiovi jne. Aiemmin on kuitenkin ollut kohtuuskarppi kaveri. Muuten Rapuliini voi hyvin, on iloinen ja menossa mukana. Mutta jotenkin hukassa välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti