Lumikenkäilemässä Sisun kanssa ja lumikenkäpoluilla koko triolla.
Jokunen valmennusreissu on Sisun kanssa tälle vuodelle heitetty ja aikas hyvä on yhteinen tuntuma tauon jälkeen. Läksylistalle on tupsahtanut sama teema jokaisesta vuoden treenistä (ehkä pitäisi tehdä läksynsä...) eli kaukaa hypylle irtoaminen silloin, kun rata jatkuu takaisinpäin ja kelpisteri tietää, että hypyn jälkeen luukutetaan täysillä siihen putkeen, josta on jo kertaalleen ohi menty. Pitäisi malttaa olla oikaisematta jo ensimmäisellä toistolla, mutta ihan ei malta, koska KIIRE!!
ProTeam-leirillä kaikki sujui kuin namien varastus kassista, joten olen tyytyväinen päätökseeni lähteä leirielämään mukaan vaikka se vaatiikin erilaista sitoutumista kuin henkilökohtaiset valmennukset. Hirmuisen rankkoja päiviä itselle, mutta myös antoisia. Leireiltä lähdettiin hakemaan taitoa toimia omalla tasolla myös säpinässä ja se on saavutettu. Huikeita vetoja pikkukoiralta, se on niin taitava, että jouduin ostamaan itselleni aktiivisuuskellon, jonka piiskauksella nostan oman kunnon kelpien tasolle. Loppuu se tunne, että alkaa hapottaa. Kohta ei hapota ikinä.
Vanhukset voi laihasti. Rapsutin on turhan kuikelossa kunnossa ja aika viluinen, joten sillä on jälleen kerran triplaruoka kehissä. Ikä näkyy harmaahapsussa muuallakin kuin kuonon värissä, enää se ei halua iltaisin lähteä mihinkään pimeään hortoilemaan vaan pidempi ulkoilu tehdään valoisan aikaan. Nuuskutin puolestaan on hyvässä tikissä, joskaan ei enää jaksa innostua metsälenkeistä, jos polut eivät ole kunnolla tampatut. Ymmärrettävää, en itsekään usko yli 100-vuotiaana haluavani kahlata yhtään missään.
Pakkasilla seniorit matkaavat makuupuseissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti