Viime tokotreeneissä humpattiin Silakan kanssa kolmen liikkeen kokonaisuuksia. Ekaan settiin otin noudon, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Noudossa lelun (pinkki pötkylä) hakeminen erilaisin versioin: lelu minun ja Sisun välissä, lelu heiton jälkeen, sivussa köllöttävä lelu. Iloisesti hakee ja palauttaa innolla noin puolen metrin päähän. Sisu ei halua änkeytyä kama suussa minuun kiinni, joten tätä pitää työstää vielä lisää erikseen. Ajattelin myös opettaa sen tuomaan suoraan sivulle enkä eteen, koska se on sille selvästi mieluisampi paikka. Liikkeestä maahanmeno koemaisesti ja se oli täydellinen. Tämä onkin meidän 100% mukavuusalueliike! Luoksetuloa tehtiin liikkuroituna ja huomasin, että hitusen alkaa kelpie henkisesti nykimään liikkurin ääntelystä, joten enempi liikkurointiin tottumista ohjelmaan. Sanallisiin vihjeisiin opetettu otus on myös tarkka siitä millä vihjesanalla sen kutsun, väärä vihjesana = hämmennys, oikea vihjesana = täydellinen luoksetulo.
Toiseen settiin poimin noudon, ruudun ja seuraamisen. Hupsuteltiin noutoa hyppyjen kautta tavoitteena hauskuuttaa esine suussa liikkumista ja se olikin oikein rentoa, joskin liian kovaa vauhtia ei voida mennä, koska silloin kelpie siirtyy agilitymoodiin, lelu tippuu ja radan tekeminen alkaa. Pitää siis itse muistaa humpsutteluasenne. Ruutuun menot buenoja ja tässä olisin voinut viedä liikettä rohkeammin eteenpäin, mutta tavoilleni uskollisena pysyin mukavuusalueella. Seuraaminen oli semmoista minkälaista viimeksikin. Pitäisi reenata, että intensiivisyyteen tulisi kestoa. Lyhyellä matkalla Lupsukka puskee sääreen minkä ehtii, mutta matkan edetessä alkaa olemus väljetä.
Agilitytreeneissä hoidettiin alkuvuoden valmennuksesta saatuja läksyjä kuntoon. Nyt keppien (3) lopetus säilyi itsevarmana vaikka seinä kertoi, että suoraan ei mennä ja itse viipotin jo asemiin kohti hyppyä (5). Tämähän on ollut Silakan bravuureita, mutta sitten sen ylläpito unohtui. Jälleen sujuu! Pitkästä aikaa keinun (10) eka veto ei ollut lennokas vaan vauhdikas ja hyvä! Jee! Veto putkelle (18) aiheutti ekoissa toistoissa taas kiepin (käsittämätön millä vauhdilla se siihen pystyy..), mutta rohjettuani aikaistaa ohjausta äärimmilleen jäi kieppi unholaan. Vaatii kyllä minulta ihan äärimmäistä rohkeutta, mutta koetan ylläpitää asennetta jatkossa.
©Koiramekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti