Lohikäärme = hienoimmista hienoin retkikoira.
- Pidetäänkö evästauko?
- Joo!
- Jatketaanko matkaa?
- Joo!
- Otetaanko päikkärit?
- Joo!
- Mennäänkö yäunille?
- Joo!
- Joko herätään?
- Joo!
Hirveen helppoa olla retkellä kaverin kanssa, joka on aina samaa mieltä :) Ikioma kindred spirit.
Kevon seinä.
Vaellusreissulle osui yksi aurinkoinen päivä, jolloin elämä tuntui enemmän kuin hienolta ja loput sateisia päiviä, joista kosteimmat saivat kyseenalaistamaan koko retkelle lähdön, koska sateelta, tuulelta, räältä ja sumulta ei nähnyt juuri kymmentä metriä pidemmäs eli ihan sama missä olisi tarponut. Toisaalta telttakangasta hurjana hakkaava sade ja rajusti riepotteleva tuuli keskellä ei mitään ja ympärillä ei ketään oli kokemuksena vallan kiehtova. Kaksin saimme taivaltaa ja yöt viettää, evästellä ja virkistäytyä (lue: hyytyä) tunturipuroissa. Alla muutama kuva kuivemmilta hetkiltä, jolloin kameran raski kaivaa esiin:
Poroja!
Ja kotona taas oman lauman keskellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti