Marjastajakeräilijät hyllyjä keräilemässä

Perjantain tokotreeneissä tehtiin pitkästä aikaa ryhmäliikkeenä paikkamakuu. Sisu oli vallan pätevä. Ei hairahtunut rivitovereiden ohjeistuksiin vaan malttoi kuunnella omat vihjeet. Meni hienosti maahan, pötkötti levollisena (kävin välillä palkkaamassa) vaikka vieressä vähän noustiin ja ensimmäistä kertaa ikinä osasi nousta makuulta perusasentoon! No ei olla sitä kyllä treenattukaan, kun Nuusku joskus alkoi ennakoida sitä niin herkästi, että en ole Sisulle uskaltanut edes opettaa. Eikähän se sitten ole siitä noussut (sen kaksi kertaa ehkä kun olen yrittänyt), mutta nyt nousi.

Toisena liikkeenä otettiin EVL:n hyppykiertohässäkkää (tällä liikkeellä on varmaan joku nimikin, mutta lainaan Sadun kuvaavaa ilmaisua). Olen saanut ennenkin ohjeeksi katsoa sitä törppöä mihin olen koiraa lähettämässä, mutta silti minä ihastelen Sisun kaunista kontaktia. Jep. Mutta aika paljon hienommin se suoritukseen lähteen, kun en liimaa sitä katseeseeni. Lisäksi sain hyvää palautetta sosiaalisen palkan ajoituksen vaihtelusta, olen kehittänyt siitä jo maneerin ja Sisu odottaa sitä tietyssä kohtaa törpön kiertoa. Pitää siis vaihdella kehun paikkaa ahkerammin (lue: ylipäätään vaihdella).

Enempää ei Sisun kanssa tokosteltukaan, kun molempien paras terä oli hioutunut marjapuskissa kykkiessä. Happimyrkytys ja päikkäreiden puute pakottivat pitämään treenin lyhyenä. Ilokseen Lupsukka pääsi kuitenkin treenin jälkeen nauttimaan englantilaisen herrasmiehen (Unski) ja ranskalaisen heilastelijan (Hemmo) lenkkiseurasta.

Kaunokaiset aurinkoisella Jaamankankaalla.

Paljon upposi karvamasuihin, mutta jotain tuli rasioihinkin.

Rapsu nautiskelee Kirkkopuiston kukista.

Ihana Kasku-sisko heitti kisareissun huudeille.

Tuloksilla ei juhlittu ja kuvaan tiivistyy kisapäivän meininki.

Eilen kipaistiin pitkästä aikaa kisoihin. Mukavat olivat rataprofiilit ja vallan mentävissä, mutta ei nyt ihan lähtenyt (3xhyl). Radoille mahtui paljon hyviä hetkiä ja notkahdukset olivat sellaisia, jotka oikaistaan kisarutiinin palattua. Itselle vaan enemmän rohkeutta ja asennetta (ja parempi kunto!!), niin Sisunkin on helpompi vastata treeneistä tuttuun ohjaukseen totutulla meiningillä. Nyt oltiin vähän hukassa molemmat.