Auringonlasku Hattusaaren sillalla.
Viime viikolla hurautimme pitkästä aikaa Kuopioon valmennukseen. Tosin jos olisin ajatellut ja hoksannut, että Viiksessä oli niillä keleillä turkasen kuuma eikä lämppä- ja jäähkälenkkejä voinut hoitaa kuin suorassa auringon paahteessa, olisin siirtänyt ajan meille otollisempaan kohtaan. Kumpikaan meistä ei ole tottunut treenaamaan kolmenkympin kelissä, kun omassa hallissa on hivelevä kahdenkympin keli, ja lämmittelyt ja jäähdyttelytkin ollaan hoidettu sutjakkaasti järvessä. Ihan mitenkään liikaa leuhkimatta: meillä on Pärnällä maailman parhaat treeniolosuhteet! Onneksi Viiksellä oli kuitenkin viilentymismahdollisuus vesiletkun muodossa, niin pääsi Silakkakin jäähtymään viileässä vedessä ja humpattiin itsemme lämpimäksi erilaisin tempuin.
Mutta itse valmennukseen, olipa taas lystiä! Olin lähes varma, että ei päästä ekaa hyppyä pidemmälle, kun siinä oli jo niin potentiaalinen paikka Sisun takaakiertofetissille. Lisäksi treeni (1-22) sisälsi todellista epämukavuusalueella olemista; löytyi niin poispäinkääntöä, viski-/takaaleikkausta ja toki samalle hypylle varioituna poikkaria, takaakiertoa ja edestämenoa mikä on Sipulille iso vaikeus, koska on kivinta mennä silleenmilleen mentiin ekalla kerralla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun haasteet alkoivatkin vasta loppumetreillä, kolmanneksi viimeisellä esteellä!
Ekalle hypylle kelpukka ei tarjoillut takaakiertoa kertaakaan ja poispäinkäännöt sekä takaaleikkaukset se veti kuin ne kuuluisivat meidän vakiorepertuaariin. Nelitassu oli muutenkin ihan superpätevä! Harvinaisen keskittynyt, totesi koutsikin. Mutta sitten treenin lopussa tulikin läksylistalle kamaa: keinu (kyllä kentää komeasti!) ja takaakierron sammutus. Ei pystynyt pikkukoiran enää toiseksi viimeillä hypyllä menemään suoraan, kun se oli jo treenin aikana kerran menty poikkarilla ja kerran takaa. Ihan liian vaativaa oli moinen!
Viime viikolla harrastettiin Sisun kanssa myös himourheilua: meillä oli treffit Lykynlammella klo 6:00. Kyllä, luit oikein. Aamuviiden viileyteen ulkoilemaan koko revohkalla ja keräämään kehuja kelpien kauneudesta: "onko se kelpie? voiko se olla? onko se todella? on kyllä hieno koira!" ja siitä luppakorville aamiaiset kuonoon ja pystykorvan kanssa nesteytys juoksulenkkiä varten. Tehtiin kesän toinen triathlon: juoksu (10 km) + uinti + syönti. Heinäkuun alussa meni vähän heikommin, nyt kulki paremmin. Siis miulla, Sisulla nyt kulkee aina.
Koska hellettä pukkasi, siirryttiin vajaaksi viikoksi nauttimaan elosta mökille. Sisun kanssa sufpailtiin joka päivä rapiat 5 km, kaikkien kanssa uitiin höpelönä ja Rapsustakin on kuoriutunut varsinainen himouimari, käytiin marjastamassa muutamat suulliset mustikoita, veneretkeiltiin ja otettiin rennosti. Asentelin aitan oveen näpsäkän portinkin, niin voi nukkua ovi auki ilman, että nelitassut lähtee yömyyrästämään. Koska mikäs nyt olisi mukavampi tapa nukahtaa kuin järvelle katselu.
Tällä viikolla kaiveltiin hetkeksi tokovirettä esille ja treenattiin jääviä, kaukoja ja luoksetuloa. Kiitos Riikan valvovan silmän ja vinkkien, ehkä saan purettua Sisun jumiutumisen maahanmenon ihanuuteen, jos maltan toteuttaa saamani ohjeet. Lisäksi kipaistiin vahvistamassa puomia, nyt toistot on taas rennompia, mutta on niissä vielä duunia, joka pitäisi tehdä eikä vain suunnitella sen tekemistä.
Eilinen vierähti koirattomassa urheilussa, mutta aiheena kuuluu blogiin, koska siellähän ei oltaisi oltu, jos tapahtuman nimi ei olisi ollut Sisu-Seikkailu. Meidän Adventure-sarjassa seikkailtiin rapiat 40 km: Prologi 1km, Uimapatjailu 500m, Pyöräily 26-30km, Questit 10-25min, Juoksu/suunnistus 3km, Melonta 2km, Suppailu 1,3km. Tuli laskeuduttua köydellä alas kalliolta, ryvettyä kaikenmaailman suo-ojissa ja pidettyä oikein hauskaa ihan se vaan sen vuoksi, että laumaan kuuluu Sisu ja pitäähän sen kunniaksi nimettyä seikkailua kunnioittaa osallistumisella!
Saattaa olla, että jalka taas hieman ärtyi. Ehkä. En tunnusta. Ihan koristeena nuo vaan on. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti