Kisareissuvalmistelut alkoivat jo viime viikon torstaina, jolloin luppakorvat matkasivat maalle täysihoitoon. Kaksikko jäi kohteeseen enemmän kuin mielissään, koska siellä nyt vaan saa enempi ja parempia herkkuja kuin kotona. Sisun kanssa startatttiin keula kohti Jyväskylää perjantaina ajatuksena aloittaa lauantain aikainen kisapäivä makoisilla yöunilla ladattuina. Noh, valitettavasti yöunet jäivät suunnitelman tasolle.
Aamuyöstä meinattiin molemmat säikähtää kuoliaiksi, kun hotellihuoneeseemme tuli kaksi vierasta miestä. Sisu Suuri Suojelukoira syöksyi hälytyshaukahduksella kohti tulijoita, jotka luonnollisesti perääntyivät käytävään. Suojelukoira, joka ei tiennyt miten tilannetta pitäisi jatkaa, ratkaisi asian pakenemalla käytävään ajatuksella "jokainen pelastakoot itsensä". Oma reaktioni tunkeiluun oli "mitä helvettiä?!!?"-huuto, jonka seurauksena nelitassu veti käytävässä uukkarin ja syöksyi takaisin huoneeseen ja miehet heiluttivat ovella hämmentyneinä respasta saamaansa avainkorttia. Olin niin epäkohtelias kuin kesken unien säikäytetty ihminen epäkohteliaimmillaan on, tokaisin jotain vähemmän kaunista, vedin oven kiinni ja kömmin takaisin pehkuihin, mutta eipä enää nukuttanut. Onneksi aamulla pienen säädön jälkeen hotelli hyvitti tapahtuneen ja seuraavana päivänä hotellin johtajakin vielä soitti, pahoitteli ja korvasi lisää, joten hyvin hoitivat asiakaspalvelun loppupeleissä.
Iltalenkillä Jyväsjärven jäällä.
Oon niin valmis kisoloihin! Ja söpökin vielä!
Aamulla väsyksissä, mutta hyvin innoissamme siirryimme kisapaikalle, olihan ohjelmassa ekat kisat yli puoleen vuoteen! Ekat kisat pikkumaksiluokassa! Rimat olivat 45 cm ja tuntui hyvältä. Ei näyttänyt Sisu liian pieneltä vaan oikean kokoiselta luokkaansa. Tykkäsin halliin vaihdetusta kivituhkapohjasta, tuntui kotoisalta.
Rataprofiilit olivat aivan huippuja, ratapiirrokset ©AndersVirtanen alla. Erityisesti pidin siitä, että koira sai luukuttaa virtaavia linjoja ja siitä, että radat olivat täysin tehtävissä. Niissä ei ollut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta onnistuttiin kuitenkiin jokaiseen suoritukseen sisällyttämään jokunen pieni virhe. Lupsukka otti ahdistusta katolta liukuvista lumista ja se näkyi ajoittain tekemisessä. B-radan moka menee pitkän kisatauon piikkiin, ei tullut rataan tutustumisessa pieneen mieleenkään, että lipsauttaisin insinöörin omalla radalleen.
Ekalla radalla pieniä kieltovirheitä 3 (katon lumet), 5 (katon lumet) ja 10 (paska ohjaus),
mutta hienosti vedettiin muuten!
Ja iso kiitos kanssakisaajalle, joka rataan tutustuttaessa korjasi miut oikealle radalle,
en ollut huomannut hyppyä 10.
Tokalla radalla lipsautin kelpin hypyltä 18 keinulle! Muuten erinomainen rata.
Tää oli huikea rata, mutta pikkukoira tuli ohi hypystä 14, koska ohjaajansa kärsi vauhdin hurmasta.
Vaikka tuloksilla ei juhlittu, niin fiilis oli hyvä! Oltiin samalla radalla, osattiin, pikkujutut vaatii säätöä ja voi miten juoksupuomi (ja muutkin kontaktit) toimi joka radalla! Tyytyväinen olin itseenikin, kun ohjasin niin kuin treeneissä enkä ruennut kehittelemään mitään varmistelevia kisakuvioita. Tohkeissaan ens viikonloppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti