Keskiviikon valmennus oli mielenkiintoinen matka
pikkukoiran ajatusmaailmaan. Aina välillä hikari-insinööri väläyttää ominaisuuksia, joita ei vaan tavoita. Ei sitten millään. Treenissä oli lukuisia ohjaajaa ja koiraa haastavia kohtia, joista selvittiin leikiten, mutta varsinainen vaikeus tulikin hypyllä, joka olisi pitänyt mennä suoraan! Siis semmoinen kirsun edessä napottava hyppy, johon tullaan kovaa suoralla linjalla ja ei tartteisi kuin yli leiskauttaa, mutta mitä tekee pikkukoira? No kiertää sen takaa, totta kai ja toistuvasti! Ja kun se ei kelpaa, niin sitten lähdetään tekemään joku ihan muu este jossain huitsinnevadassa... Vahvasti tollerivaikutteita omaksunut kerpiili! Puomit oli hyviä ja muutenkin sujui kaikenmoinen irtoaminen eteen, taakse ja sivulle eikä otus lähtenyt liikkeeseen mukaan vaikeissakaan kohdissa vaan hoiti duuninsa. Nelitassu (ja kaksijalkainen) tarvitsee vaan taas kisakokemusta, että sama onnistuu myös kisaradalla. Kohti pääsiäiskisoja siis!
Eilen tokotreenit kutsuivat. Tehtiin riehakkaita toistoja
ruutuun ja toisella kierroksella
häiriössä hupsuteltiin
perusasentoa,
seuraamista,
maahanmenoa ja
paikkamakuuta. Tällä kertaa Sisu ei ottanut kertaakaan häiriötä muiden ohjaajien käskyistä vaan sulki taitavasti korvat ylimääräisiltä ärsykkeiltä.
Nuuskuli kiidätettiin eläinlääkäriin veren palattua virtsaan. Onneksi päästiin luottolääkäri Kirsille, joka ultralla totesi virtsarakon seinämässä paksuuntumista ja Unski sai antibioottien kylkeen karpalopohjaista lisäravinnetta, jolla vastustuskyky virtsatientulehdusta vastaan kohenee. Ilmeisesti tuo epänormaali seinämä helposti ylläpitää tulehdusta, jääpi sinne muhimaan, mutta jospa nyt lutviutuisi.
Kukka-kaverin kanssa Pyhäselän tekosaaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti