maanantai 5. maaliskuuta 2018

Mökkihöperöityneet

Pyhäselän jäällä.

Viimeiset viikot ovat sujunut kevyessä lentsussa. Sellaisessa, että ei oikein jaksa mitään, mutta ei ole oikein kunnolla kipeäkään. Vähän koskee joka paikkaan, mutta ei tarpeeksi, että lamaantuisi. Yritin ensin levätä olo pois, mutta kun se ei tuottanut tulosta, kyllästyin ja lähdettiin treeneihin. Itseasiassa kaksiin. Lisäksi ilmoittauduin vielä kisoihinkin, joten seuraavaksi taudilla lienee kaksi vaihtoehtoa: joko poistua elimistöstäni tai kaataa kokonaan. Luultavasti se kuitenkin valitsee vaihtoehdon kolme ja hilluu mukana puolitehoisena pitäen.

Mutta joka tapauksessa viime perjantain tokotreeneissä teemana oli jäävät. Lupsukan kanssa tehtiin jäävistä istumista ja maahanmenoa, seisominen ei ole vielä käskyn alla. Jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Ekalla keskityttiin istumisen asentoon ja siihen, että pitäisi saada pois vahingossa vahvistamani etujalkatepsut. Toisella kierroksella Sisun piti kuunnella eikä se saanut ennakoida, joten käskyt vaihtelivat istumisen ja maahanmenon välillä. Hienoja toistoja Lupu teki, erityisesti maahanmenot olivat täpäköitä.

Eilen kirmattiin valmennusryhmän treeneissä kaksi kisarataa. Vetelin täysillä ja huomasin kotona, että nilkka ei tykännyt. Ei se kipeäksi tullut, mitä nyt turposi ja mustui. Hmpf. Mutta onneksi juostessa ei tuntunut yhtään pahalta, joten eiköhän viikonlopun kisatkin kulje nilkan puolesta. Oma ohjaus voi kuitenkin koitua ongelmaksi ainakin eilisen treenin perusteella. Superhienosti meni kaikki ne kohdat missä Sisu sai lentää yksin tekemään ja ne missä jätin sen oman onnensa nojaan suorittamaan esteitä, mutta sitten ne paikat, joihin minun olisi pitänyt saapua täydestä vauhdista, hidastaa pehmeästi ja tempaista joku ohjaus... juu ei ihan lähtenyt. Rytmitys oli täysin kateissa! Toivottavasti se löytää kotiin neljän päivän sisällä.

Hieman olohuonetokossa pureuduttiin istumisen etujalkatepsuihin ja sitähän ei ilmene, jos otetaan käyttöön target, joten pitänee hitusen hioa liikerataa sen avulla. Jospa Lupukka unohtaisi nopeasti epäonnistuneen vahvistuksen.

Ei kommentteja: