Lohikäärmeaksaa ja esimakua

Iltalenkeillä on jo pimeää. Koetin vallan ostaa valot nelijalkaisiin, mutta kuulemma vasta ensi viikolla täyttyy kaupan hyllyt. Siihen saakka kuulovammaiset lenkkeilevät hämärissä hihnassa, koska mikään ei olisi raastavampaa kuin iltapalalla pomppivan töpöhännän perään katoava iltapalasta haaveileva korvaton pitkähäntä. Jos ei voi huhuilla lassieta takaisin kotiin, niin pitää ainakin nähdä mistä sen pyydystää.

Maanantaina kipaistiin Sisun kanssa valmennuksessa ja voi tytöt olipahan taas parasta! Pieniä oivalluksia, suuria etuja pienestä rytmityksestä ja käsittämättömän paljon hyvää fiilistä. Hitusen läksyjä ja runsaasti onnistumisen iloa. Yllätyksekseni pystyin treenissä juoksemaan täpöllä vaikka sunnuntaiaamun 13 km polkujuoksulenkki kaatosateessa mudassa ja vesilammikoissa loiskutellen saikin jalan hajoamaan. Kiitos apteekin käsikauppatavaran, ollaan näköjään hyvässä iskussa viikonlopun piirinmestaruuskisoissa!

Ensi viikolla startataan kelpien kanssa kahdestaan ruskavaellukselle. Kahdestaan, koska kohteena on kauan haaveilemani Kevon luonnonpuisto ja Paistunturin erämaa-alue, joiden rankkuus olisi liikaa luppakorville. Viime päivät onkin kulunut mukavasti retkikamoja esiin kaivellen ja kuntoa tarkastellen. Koiramakuupussin Nuusku tarkasti edelleen toimivaksi ja löytyy sieltä nukkumasta joka välissä :) Selkeästi se on sitä mieltä, että vaikka kunto ei enää vaellukselle riitäkään, niin aivan hyvin päiväretkillekin voisi ottaa makuupussin ja eväät!

Mie lähen mukkaan!

Kertakaikkisen hienoa tällä viikolla oli myös se, että korkattiin aksaohjaajien fysiikkatreenit ja näillä näkymin saadaan säännöllinen ohjattu ryhmä pyörimään. Loppuu löysäily!

©TiinaHiltunen