Läksyjen tekoon, mutta hikari oli tehnyt ne jo!

Sisun aksaviikko alkoi maanantaiaamuna pyörähdysellä hallilla, jossa läksyjen teemana olivat a) putkijarru ja b) puolenvaihdot kontaktien jälkeen. Näistä, siis näiden olemattomuudesta, on tullut kesän aikana noottia. Olin valmistaunut treeniin huolella, piirtänyt kuviot, pilkkonut tsiljoona makupalaa sekä virittänyt monet lelut, ja mitä oli tehnyt kelpie? No käynyt treenaamassa ne ennakkoon! Ei meillä ollut mitään treenattavaa, kääntyi jokaisesta putkelle tehdystä jarrusta (vastakääntö/ ennakoiva valssi) haluttuun suuntaan ja ilman jarrua luukutti putkesta eteen. Ei ottanut putkilta kiellon kieltoa, ei kaarrattanut, ei painellut menemään ohjauksista läpi tukka tanassa. Oli vaan ihan mahdottoman taitava! Lisäksi se pysähtyi uljaasti jokaiselle kontaktille, antoi miun tehdä kuperkeikat, persjätöt sekä valssit ja kiisi mukaan luvan saatuaan. Koska ei ollut järkeä hinkata asioita, jotka jo osataan (tai siis niin silloin luulin...), lähdettiin juoksemaan Pärnän rinteitä.

Tiistaina vastattiin Hullu-Mapen aamutreenikutsuun. Oli hauskuutta! Otettiin Sisun kanssa teemaksi poispäinkäännökset kepeille ja "väärään" putkenpäähän. Ihan törkeän hyvin taittui poikkarilla kepeille ihan törkeän vaikeassa harjoituksessa. Onneksi sentään putkilla räpellettiin (tai miehän se... mutta kun ollaan tiimi, niin laitetaan monikossa!), että ei ihan turhaan treenaamassa rampata. Putkipoikkarikin alkoi sujumaan, kun jätin tilaa ihan julmetusti. Vaikka meidän tarvitsemaa tilamäärää  kisaradoilla ei ole, on kiva kuitenkin tietää, että poikkari onnistuu, kun kelpie vaan saa tarpeeksi etäisyyttä ohjaajaansa. Nyt sitten pitäisi keksiä korvike moisiin kohtiin, koska tosiaan tuommoisenaan sitä ei kisakentillä pyöräytetä. Tai tiedänhän mie sen korvikkeen, vahvempi itsenäinen esteosaaminen jokaiselle esteelle, jotta voin viipotella palikkaohjauksiin mihin kohti rataa lystää silloin kun mielin. Ihan pikkujuttu!

Aksan ohella tehtiin koko laumana hieman maakuntamatkailua. Kerrankin kelpie väsyi; kun se on aamulla treenannut ja ollut koko päivän päällysmiehenä raksalla, kipittää se iltapissiltä suoraan nukkumaan. Seniorit kaatuivat myös heti tilaisuuden tullen ja aamulla ne sai herättää omenoiden sekä karhunvatukoiden poimintaan.

Nuuskulla ei ole rabies vaan karhunvatukkahimo!

Keskiviikkoillan treeneihin saapui vierailevana kouluttajana paikalle Ninni ja olipa taas antoisat treenit! Ratapohja oli meille entuudestaan tuttu, mutta sehän ei tarkoittanut sitä, että olis osattu. Surkeuden puolustukseksi sanottakoon, että harjoiteltiin kohdat eri ohjauksilla kuin aiemmin, joten silloinhan se oli vähän niinkuin eri treeni, eikös? Oli takkuista ja vaikeaa eikä toiminut maanantaina riemua tuottaneet putkijarrut eikä oikein mikään muukaan. Ohjaaja vaan valui ja hillui miten sattuu. No toimi poispäinkäännös kepeille (jee!!) ja persjättö puomin jälkeen (jee!!). Tosin persjätön jälkeen en enää kyennyt ohjaamaan jatkoa, joten treenilistalle napsahti persjättö kontaktin jälkeen ja siihen perään pari muutakin ohjausta hirveässä vauhdissa. Napsahti sinne toki pari muutakin teemaa, mutta onneksi suola, sokeri ja kofeiini on se matka, ei päämäärä.

Aamulenkillä ilahdutti kadulla vastaantullut papparainen, joka pysähtyi turinoimaan kysellen "onko nämä vielä pentuja, kun ovat niin iloisia" ja jatkoi mukavasti "katsoin jo tuolta kauempaa, että nämä taitavat olla koulutettuja, kun hienosti kulkevat hihnat löysällä". Kolmen koiran kanssa ruutukaavalla on huomiota herättävä, mutta ihan kiva, jos huomion herättää positiivisuus.