Huolta ja hauskuutta

Senioreista seniorein aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä viikon verran. Viime viikonloppuna alkoi hurja oksentelu, nestemäistä liejua sinkoili kidasta niin reippaasti, että käytännössä kaikki matot on yrjössä (matonpesukelit huhuu, täällä kaivataan!) ja ulkomaailma myös. Oksentelua kesti nelisen päivää, eri tilanteissa Nupalla vaan yhtä'äkkiä lensi kamaa kaaressa. Sen jälkeen, osin hieman limittäin, alkoi armoton ripuli, jossa vetistä ruilua tuli reippaasti useamman päivän ja välillä verisenä. Elukkalääkärissä kehoittivat kotihoitoon, kun ei ollut otus kuitenkaan kipeänoloinen saati syömättä. Varattiin aika loppuviikolle, jos ei siihen mennessä rauhoitu tunkemalla riisiä ja Canicuria kippoon. Pötsi alkoi rauhottumaan, mutta sitten katosi ruokahalu, Nuusku kieltäytyi syömästä lääkkeitään, ronkki ruokaansa ja lopulta se alkoi olla kipeänoloinenkin. Nousi vähän vaivalloisesti ylös ja kopeloidessa jännitti mahan seutua. Juomista se ei kuitenkaan onneksi lopettanut missään vaiheessa.

Koska kotihoito ei tuonut toivottua tulosta, suunnattiin elukkalääkäriin. Maailman hienoin pikkupotilas oli edelleen maailman hienoin pikkupotilas. Sisääntullessa tollerityyliin suoraan vaa'alle ja siinä se napotti keräten ihailua odotushuoneen väeltä. Kirsi on Nuuskusta ihana, joten iloisesti se tepsutteli toimenpidehuoneeseen. Perusteellinen tutkimus huipentui sisuskalujen ultraamiseen. Täytyy kyllä ihailla ammattitaitoa, sain selostusta siitä mitä monitorissa näkyi; kohtua, virtsarakkoa, suolistoa, pernaa, vatsalaukkua ja mitä sitä nyt tuolla sisällä onkaan, ja minun silmiin monitorissa näkyi lähinnä epämääräistä huttua. Ikinä osaisi ultrata yhtään mitään, mutta onneksi muut osaa :) Kaikki oli sisällä priimaa, diagnoosina gastriitti, johon masulääkkeet rauhoittamaan tilannetta. Luultavasti aiempi antibiottikuuri oli laittanut tasapainon sekaisin. Unskilta löytyi myös lievä sydämen sivuääni 1/6, joka ei vielä edellytä toimenpiteitä ja painoa oli tipahtanut puolikiloa. Mieltä keventävä lopputulos, vanhan koiran kohdalla kun sitä heti pelkää lopunalkua, ja keveni siinä kivasti lompsakin.

Punkkikausi on alkanut! Rapsusta löytyi eka punkki, joten lienee aika tumpata karkoitetta niskaan. Luntahan täällä on vielä paikoin paljonkin, mutta toisaalta taas paikoin on reippaasti sulaa lääniä. Rapsutin on tänä keväänä voinut mainiosti, iho on kunnossa eikä kutinoitakaan ole liiemmin ollut. Toivotaan, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä siitepölykauden villiintyessä.

Sisun kanssa hilluttiin keskiviikkona aksatreeneissä, muutoin on vietetty rauhallista eloa ja etsitty muutamat geokätköt. Ryhmällämme oli keskiviikkona itsenäiset treenit, joihin kaivelin mukaan alla olevan treenin, jonka olen joskus piirrellyt Caloanderin Jennan treenin pohjalta tavoitteena mukavuusalueelta poistuminen.

Keskiviikon kiemurat.

Alkuun harjoittelin etäohjausta sijoittumalla kolmoshypyn tuntumaan. Hieman sain aluksi ajoitusta hakea, mutta saatuani sen kuntoon, toimi kivasti. Poispäinkääntö (5) pelitti moitteetta, takaakierto+päällejuoksu (6) toimi ja Lupsu irtosi hienosti takaakiertoihin (7, 9). Takaakiertoon irtoamisen vahvuus antaa minulle mukavasti etumatkaa, jota nyt pystyin hyödyntämään hankalassa keppien (11) aloituksessa, ehdin sinne liikkellä mukaan sen verran, että Sisu ei kääntynyt putkesta minua etsimään vaan painoi suoraan keppien aloitukseen. Päheät oli. Keppien jälkeinen poispäinkääntö oli taas miulle vaikea, mutta sain siihen askelet kohdilleen. Jos jotain osaan rytmittää, niin putkesta putkeen (14) leijeröinnit, merkkaus sai Sisun kääntymään tiukasti putkesta (14), joten se ei lähtenyt hönkimään hyppylinjasta (15) yli. Persjättö (18-19) pelitti ja loppu oli helppoa rallattelua.

Toiseen settiin otin vain yhden kisamaisen vedon ja sen jälkeen hetsatut toistot suorapalkalle puomille sekä kepeille, koska niistä varsinaisessa treenissä vaan käänneltiin. Sisun kanssa kääntöjen jälkeen on hyvä vahvistaa täysillä suoraan paahtamista.