Haa, pikkukoira palasi maailmaan! Tänään päiväohjelmaan lisättiin pienoiset lenkit ulkoilujen yhteydessä. Heti aamulla… tai no aloitetaanpa eilisillasta, kun silloinhan se riemu pieneen koiraan tunkeutui. Eilen illalla Lupu ei joutunutkaan kevythäkkiin uinumaan vaan sai palata kainaloon. Tähän asti se on toipilasaikansa nukkunut isossa häkissä, jotta liikkumiskieltoinen saa levätä rauhassa ja myös lepää rauhassa. Mutta eilen tapahtui paluu arkeen eikä pikkukoira ollut uskoa sitä todeksi! Se oli aivan onnesta soikea tajutessaan, että yöksi on kainalopaikka! Niin onnellinen, että hiloutui makaamaan mahani päälle ja lupsutteli naamaani pitkin yötä. Ilokseni jossain vaiheessa onnea kohdistettiin Nuuskuun ja sen jälkeen maailman onnellisin käpertyi polvitaipeeseeni nukkumaan. Kunnes tuli aamu ja pikkukoira tajusi, että "hei mie herään kavereiden kanssa!!!" ja kömpiytyi riemuissaan mahan päälle ja pusuttelemaan… No kukapa sitä kaunista lauantaita makoiluun olisikaan halunnut käyttää.
Suuri onni täydentyi aamu-ulkoilulla, joka on pari viikkoa sisältänyt tien toiselle puolelle pissille/kakille kävelyn ja paluun sisälle syömään. Mutta tänäänpä kierrettiin kortteli! Ja voi sitä pienen kelpin ilmettä, kun se sen tajusi. Onneksi olin varannut nameja taskuun, niin pukkihyppely muuttui suhtkoht kävelyä muistuttavaksi liikkumiseksi, joskin välillä oli kaikki tassut ilmassa ja korvat läpättivät lentoasennossa. Nuuskittavaa riitti ja välillä piti painautua kämppisten kylkeen kiinni ja kävellä samaan rytmiin hymyillen. Hassu. Aamuruuan jälkeen iski pentuhepuli ja jouduin palauttamaan kauniin sisustuselementin eli kompostiaidan sängyn ympärille, jotta kiitorata sänky-sohva-sänky-kevythäkki-sänky-keittö poistui käytöstä. Kun villiyteen innoittava sänky rajattiin pois käytöstä, palautui menokin rauhalliseksi.
Senioriosastolla oli viikolla säpinää, kun pitkästä aikaa suunnattiin vanhalle kunnon tollerilenkille. Osanotto tosin oli hitusen suppea, mutta loistokkuutta se ei yhtään himmentänyt. Unski ja Hape saivat seurakseen Zorron, herrasmiehen viimeisenpäälle, ja kolmikolla oli lystiä. Yhdessä luuhasivat pitkin puskia ja hölkyttelivät menemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti