Iltalenkillä meijän metässä.
Lohikäärme on lepuuttanut siipeään punanuttukaksikon viipottaessa metsässä. Seniorit vetelivät lenkit ensialkuun hieman hitaammalla tempolla, mutta aika pian alkoi tuntumaan siltä kuin juniorikin olisi mukana eli tassut alkoivat toimia kirsujen ohella ja päästiin taas etenevään rytmiin kiinni. Luppakorvat ovat lenkkeilleen kaksin sekä kavereiden kanssa. Hieman on ollut omituista ulkoilla ilman ikiliikkujaa.
Pikkukoira on malttanut olla toipilas. Sisällä se on vireystilastaan riippuen hengaillut joko vapaana, kainalossa tai häkissä, välillä kämppistensä kanssa, välillä jomman kumman kämppiksensä kanssa ja välillä itsekseen. Toimettomuutta ei huomaa oikeastaan kuin ulkona käydessä, jolloin lohikäärme lähtisi lentoon, jos ei olisi kytketty ihmisankkuriin. Sisällä lojuminen ei ole ongelma on-off-koiralle.
Nuusku-reissaaja relaa Helsingissä.
Viikonloppuna matkattiin etelään lomalle ja Sisu pääsi ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Noh, hirveästi ei tullut kulmat liikkumiskieltoiselle tutuksi, mutta vähän se pääsi paikkoja nuuskimaan ja takapihan kallioilla notkumaan. Nuusku ja Rapsu sen sijaan pääsivät seikkailemaan tutuille huudeille ja kieltämättä oli itsellekin mukavaa käpötellä pitkästä aikaa merenrannassa. Lisäksi tein sellaisen ihmeen kuin messarissa käynnin! Tosin on tunnustettava, että en käynyt yhdenkään kehän laidalla, nähnyt tuttuja saati ihaillut mitään koiria vaan kipaisin myyntikojuilla ostoksilla. Kannatti, löytyi kaikenlaista mukavaa kolmikolle, mm. kasa tunnaripalikoita talvikauden aktivointiin (tiiän tiiän, voisin sahata niitä itsekin, mutta se jää aina suunnitelman tasolle...), välittömästi kolmikon huikean suosion saavuttanut Ke-Hu-lelu ja hirmuisen hauska hihna Lupsulle odottomaan lenkkeilylupaa.
Hörökorva terhakkana.
Rapsutin rapsuttaa.
Etelän reissu ei ollut pelkkää hellettä ja lomaa vaan siihen sisältyi myös Sisun kontrollikäynti Univetiin, jossa tulokset olivat oikein mukavat: lohikäärmeen siipi on parantunut hienoa vauhtia eikä siinä tunnu enää minkäänlaista kipua tai arkuutta. Kipulääkettä ei tarvitse enää nappailla ja loppuviikosta toipilaan ohjelmistoon voidaan lisätä rauhalliset ulkoilut kestoa pikkuhiljaa kasvattaen. Vapaana saa otus kirmailla joulun jälkeen ja vuoden alusta olisi treenilupakin. Kuulostaa hyvältä!
Tollerit kipaisivat kämppistään odotellessa Kouvolan ihmeellisellä koirapolulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti