Viikon kujeet

Viikko sitten perjantaina pakkauduttiin Lupun kanssa autoon ja hurautettiin Ylöjärvelle, jossa meitä odotti mukava vuokramökki veden äärellä ja Katja, Hinku-äiti sekä Tintti-bc. Lupsu oli onnellinen pieni koira tavatessaan oman rakkaan synnyinperheensä ja siihen päälle oli lisätty vielä Tintti! Koira, joka tykkää juosta kovaa ja siitäkös kahvipapu oli iloissaan. Lupun mielestä joka kodista pitäisi löytyä oma Tintti enkä pahastuisi minäkään, aivan mahdottoman valloittava koira. Aikamme joutsenia ihasteltuamme saimme seuraksi Annan & Tarmo-veljen sekä Kristan. Taas oli pikkukoira niin onnellinen. Ilta menikin kivasti hippaa juostessa.

 

Tarmo ja Sisu lähdössä treeneihin.

Lauantaiaamuna hurautimme Koirakoutsiareenalle. Perillä odotteli myös Korppu-sisko Mian kanssa. Päivän ohjelmassa oli kahdet treeni, joissa pääasiassa ohjaajia koulutettiin & juoksutettiin ja koiria säästeltiin, jotta jaksavat koko viikonlopun. Ilta meni hippastellen, haikaroita katsellen ja nukkuen. Sunnuntaiaamuna matkattiin jälleen treenaamaan ja mukaan liittyi vielä Mia ja Kasku-sisko. Mentiin samalla systeemillä kuin edellisenä päivänä eli koiran sai ottaa kuvioihin vasta, kun itse pystyi vetämään treenin rytmikatkoksitta läpi. Hieman teki jo itselle tiukkaa omaksua uudet kuviot ja muutenkin juokseminen sairastelun jälkeen tuntui aika pahalta, mutta saatiin me varsin mallikasta settiä aikaiseksi. Videomateriaalia saattaa jossain vaiheessa ilmaantua, jos jaksan joskus ladata otokset ulos kamerasta. Hirmuisen kiva reissu oli ja aivan mahtavaa oli päästä näkemään Sisun sisarukset, loistotyyppejä kaikki!

Kotona Tupu ja Hupu olivat viettäneet laatuaikaa: paljon päiväunia, aarteiden etsintää ja rapsutteluja. Erittäin tyytyväisiä senioreja. Lupu oli myös kovin onnellinen kotiuduttuamme ja pusutteli kämppikset antaumuksella läpi ennenkuin kuukahti kuittaamaan viikonlopun aikana kerääntyneitä univelkojaan. Vietettiinkin alkuviikko raukeilla metsäkävelyillä palautuen. Tai no, maanantaina Nuusku ja Sisu kävivät lisäksi fyssarilla, josta palautteena mm. se, että Nuuskun jalka oli pehmoinen sekä taipuisa eli parempaan päin on menossa, ja se onkin näkynyt Nuuskun olemuksessa. Siitä huolimatta laser surisi koko koiran mitalta. Sisu puolestaan on tullut 110% siihen tulokseen, että Heli on yksi maailman parhaista tyypeistä, saa hipeltää kelpietä miten tykkää ja pikkukoiralla oli muutenkin koko ajan mitä parhain fiilis hoitohuoneessa ollessamme.

Vappuaamu alkoi agilityn merkeissä Pärnällä. Tehtiin Sisun kanssa muutama veto keppejä ja saatiin viimeinen ohjuri hilottua huispois ilman virheen virhettä, ja mikä parasta, myös ilman miettimistä ja pohtimista. Elukka veti ihan täpöllä, varmasti ja itseensätyytyväisenä! Lisäksi huitaistiin pari puomia, joiden pysähdysasennoissa oli pientä vaihtelua, joten päädyin palkkaamaan nopeasti pysähdyksestä lentävällä palkalla, jolloin Sisu ei ehtinyt oikeastaan tarjoamaan mitään vaihtoehtoista asentoa. Se toimi ja mielenkiinnolla odotan millainen puomi meillä on ensi treenissä :)

Jäähdyttelylenkillä alkoi taivaskin heräämään.

Loppuvappupäivä vietettiin maalla. Tollerit olivat elementissään, joten kidoista kaivettiin mm. pakastehernepussi ja siemenperunoita. Lisäksi pihapiirin lukuisat oravat aiheuttivat mahankurnintaa ja huulien lipomista. Pikkukoira ei ilokseni pöllinyt mitään ja vaikutti muutenkin omaksuneen punaturkkikaksikolta lähinnä reissukoiruuden hyviä puolia eli kyvyn löytää rapsuttaja sekä taidon rojahtaa lattialle reporankana nukkumaan välittämättä ympärillä olevasta kuhinasta. Vielä kun otetaan jälleennäkemisen riemu jonkinlaiseen lapaseen, niin alkaa olla hyvin mallikelpoista menoa meidän mittapuulla.

Eilisillalle saatiin Sisulle vielä lisäiloa Watti-kelpien kanssa lenkkeilemällä ja illalla hirmuisen onnellinen pieni suippokorva käpertyi unilleen. Ja voi jos se tietäisi mikä pikkukelpietä tänä iltana odottaakaan!