lauantai 4. syyskuuta 2010

Oksennuslääkekoira

Kauan olen kaivannut sitä tunnetta, että Rapsun kanssa radalle meneminen jännittäisi. On aivan eri asia lähteä kisamaan, jos on pikkuista kutkaa vatsassa kuin hillua pelkällä treenifiiliksellä. Tänään meinasin pukeltaa lounaaksi syömäni kasvispiirakat keskelle kisakenttää, joten tavoitteeseen on päästy!

Ennen startteja minua ei jännittänyt, lähinnä harmitti, että tuli ilmoittauduttua ensi viikolle Varkauteen kisoihin, olisihan tuolloin voinut elokuviinkin lähteä. Rennossa olotilassani ennen Rapsun kanssa kisapaikalle lähtöä söin masun pullolleen kasvispiirakkaa, otin jopa enemmän kuin olisi pitänyt, koska muuten sitä olisi jäänyt liian vähän yli. Nuuskun kanssa kisatessahan en edes kykene syömään samana vuorokautena.

Kisapaikalla hirveässä ähkyssä tutustuin ekaan agilityrataan ja mietiskelin, että Kokkosen Tuijan kuviot ovat enemmän kuin mihin teknisesti kykenemme eikä juoksukaan oikein kulje, kun maha on niin täysi, mutta mitäpä se haittaa, koska pääasiahan on, että on kivaa. Radan alku oli aivan hurja, mutta ehkäpä se olikin sitä mitä tarvitsin fiilistä nostattamaan. Juuri ennen vuoroamme ihmettelin, että mitenkäs se nyt tämmöiseltä oudolta tuntuu, olenkos tulossa sairaaksi, kunnes tajusin, että jiihaa minulla meinaa tulla jännityskauhistusoksetus! Huomasin olevani aivan paineessa, juuri siinä oikeassa kisatunnelmassa. Tähtihetkiä.

Rapsutin aisti ahdinkoni ja otti siitä kaiken irti. Rapsusta on kasvanut kilpakoira, pikkutykki, kylmähermoinen viipottaja. Jos kartturi on pihalla, ottaa kisahirmu ohjat tassuun! Rapsu varasti lähdössä ja sai minut suorastaan paniikkiin. Aivan fantastinen tunne! Yllätyksekseni selvitettiin alussa oleva järkyttävän vaikea kohta, mutta puomilta vetäisin Rapsun sivuun, koska olin sijoittunut väärin ja meinasin juosta pahki putkeen, joten tein sivuloikan ja niin teki Rapsukin. Sen verran ote sitten herpaantui, että keppien jälkeinen takaakiertoohjaus jäi ponnettomaksi eikä siitä takaakiertoa tullut. Mutta olipa rata! Ja elukka! Rapsu oli niin paras.

Hyppis oli myös haastava, mutta siinäkään meidän suoritus ei kaatunut radan vaikeuteen vaan Rapsun lähdössä varastukseen. Tälle pitänee tehdä jotain, vaikka toisaalta se kyllä antoi molemmille radoille pikantin säväyksen. En ehtinyt sijoittumaan oikeaan paikkaan, joten väärä rata tulla puikahti jo kolmannella esteellä. Muuten meni varsin kivasti, tiukkaa menoa, mutta lopussa tuli jotain ohjaussekoilua.

Olipa pitkästä aikaa agilityniloa isolla aalla ja tuskin malttaa odottaa pääseväni viikon päästä Varkaudessa baanalle. Aamulla kävin kirmaamassa Hymyn kanssa ykkösten radat, joilta ei saatu kisakirjaan kirjattavaa, mutta molemmilla oli oikein hauskaa.

Illan iloksia Nuusku ja Rapsu pääsivät maastojuoksulenkille. Tarkoitus oli mennä kevyttä ravia, mutta aikamoista laukkariekkumistahan nuo esittelivät.

Ei kommentteja: