maanantai 6. syyskuuta 2010

I will survive

Nuuskis on Gloria Gaynor ja lannerevähdys entinen rakastettu, naps.

Nupatsu kävi jälleen Helin käsiteltävänä. Odotin tietoa voinnista jännittyneenä, koska Nuuskutin on alkanut vähitellen tekemään asioita: käynyt päivittäin pitkiä metsälenkkejä, rauhallisella juoksulenkillä, parit hakutreenit ja agilitykentällä putkea rälläämässä. Tuomio oli oikein positiivinen, Nuusku on kestänyt rasituksen hyvin eikä ole mennyt huonompaan suuntaan. Seuraava kontrolli on 6-7 viikon päästä ja sitten katsotaan miten vointi on edennyt. Tarkoitus on edelleen lisätä rasitusta, vähitellen toki, ja saada lihaskunto palaamaan entiselle tasolle.

Nuuskuttimen käytös terapiassa ei ollut kovin mairittelevaa sillä Nuusku olisi halunnut syödä hoitohuoneessa olleet ruokasäkit tyhjiksi pötköttelyn sijaan. Koska ateriointi ei ollut sallittua vaan kaltoin kohdeltu eläin joutui makaamaan patjalla mikrovirta-anturit ahterissa, eläinpolo mölisi surkeuttaan hoidon aikana. Ilmeisesti hieronnan tarve ei ollut Nuuskusta enää kovin suurta, koska kipeänähän se nautti hoidoista täysin siemauksin, mutta nyt olivat elämän prioriteetit palanneet normaaliksi.

Ei kommentteja: