Nenuttelua

Aamun ratoksi lähdimme jälkimetsään haistelemaan eilen tehdyt verijäljet. Vedimme illalla kevään ensimmäiset jäljet Lykynlammen suunnille hienoihin harju-rotko-järvi-hiekkakuoppa-maisemiin, että saadaan vaihtelevuutta maastoon. Seurana meillä oli Topi, joka jäljesti ensimmäisenä avoimen luokan tasoisen jäljen ja hienosti jäljestikin.

Nuuskun jälki mukaili avoimen luokan jälkeä eli pari makausta kulmissa. Nuusku aloitti hieman turhan vahdikkaasti ja melko laajalla siksakilla. joten jouduin tokaisemaan sille, että keskitypä nyt, jolloin vauhti tippui puoleen ja nenä pysyi täsmälleen jäljen päällä. Ensimmäisen makauksen Nuusku merkkasi tarkasti, teki makauksen takana tarkistuslenkin, palasi makaukselle ja jatkoi jäljelle. Hienosti meni siis siihen asti, mutta seuraavalla pätkällä Nuusku hairahtui rinteessä jollekin jänön jäljelle. Kirsu koholla vipattaen Nuusku lähti määrätietoisesti jäljeltä sivuun, ja seurasin perässä katsoen, että palaako se sieltä itse takaisin. Nuuskis koukkasi takaisinpäin ja palasi jäljelle, eteni sitä tyylikkäästi muutaman metrin kunnes taas kuono nousi pystyyn, korvat asettui "hei tuolla on riistaa"-asentoon ja Nuusku oli valmis kurvaamaan jäljeltä pois. Lopetin sen sitten heti alkuunsa, palautin Nuuskun Satu-oppaan kohdalle ja siitä Nuuskutin jäljesti hienosti jäljen loppuun vaikka lopussa oli tien ylitys sekä järven ohitus. Nuuskun katse kaihosi kerran veden suuntaan, mutta hienosti se silti malttoi jäljestää loppuun saakka.

Rapsun jälki olikin voittajaluokan koukeroita pullollaan. Sieltä löytyi kaksi makausta suorilla, makaukseton kulma sekä katkokulma. Rapsu on jäljellä niin ihana, että siinä melkein liikuttuu. Mejä on tuon koiran omimmista omin laji. Rapsu lähti vauhdikkaasti jäljelle ja veti tuttua siksaktyyliään. Ensimmäisen makauksen Rapsutin merkkasi loistavasti, tosin sitä oli tukemassa Topin namivarastosta löytyneitä saksalaisia matkafrolickeja. Makaukseton kulma tuotti Rapsulle haastetta ja Rapsutin veti siitä suoraan, huomasi kohta, että hetkinen jälki muuten katosi ja lähti rengastamaan kuin katkolla konsanaan. Rapsuli oli hakemassa lopulta jälkeä oikealta suunnalta, mutta koska halusin, että se oppii kääntymään kulmassa hajun perässä, palautin sen jäljelle ennen kulmaa ja se otettiin uusiksi. Rapsu suoritti toisella yrityksellään kulman moitteettomasti. Seuraavan suoran makaus juostiin yli, mutta siitä toivuin nopeasti, sillä Rapsun katkon suoritus oli niin upea. Rapsu lähti rengastamaan ja löysi nopeasti jäljen! Loppusuora oli helppoa kauraa ja loppumakauksen sorkka sai onnellisen jälkikoiran pieniä lipaisuja :)