Rapsuli kävi tänään eläinlääkärissä, koska Rapsun oikea korva on kutissut jonkin aikaa. Korvassa ei näkynyt mitään paljain silmin, joten lähdimme tarkistuttamaan asian.
Kirsi tutki Rapsun korvat, ja vasen korva oli täydellinen, mutta oikeassa korvassa näkyi vaikkupallero syvällä tärykalvoa vasten. Siispä härveli korvaan ja palleron kaivu pinseteillä. Rapsu otti operaation yllättävän tyynesti paikallaan nököttäen, vaikka näkihän siitä, että mieluummin se olisi ihan missä tahansa muualla. Valitettavasti vaikkupalleron takaa paljastui liisterimäistä vaikkutahmaa ja sen ottaminen ei enää ollut yhtään kivaa. Se kutitti Rapsua liikaa eikä pää oikein meinannut pysyä paikallaan ja takajalkakin vispasi. Rapsun hytkyminen sai korvaan tungetut laitteet tuntumaan pahalta, joten päädyimme laittamaan Rapsun päiväunille, jotta tahma saadaan kunnolla pois eikä Rapsulle tule mitään eläinlääkäritraumaa.
Rapsustahan eläinlääkärissä on kivaa ja sinne mennään aina häntä viuhuen. Tosin saa nähdä miten on jatkossa... Nukutus oli muutenkin hyvä valinta, sillä sitä vaikkua kaivettiin esille paljon, ja siinä meni kauan. Tajukankaalla olleen Rapsun korva saatiin kaivelun jälkeen vielä huuhdeltua erityisen perusteellisesti. Jatkossa oikea korva saa kotihoitona viikottaisen puhdistuksen, jotta vaikkua ei pääsisi niin syvälle kertymään ja eläinlääkärireissuilta vältytään. Rapsu-parka.
Nukutetusta Rapsusta tulee nyt joksikin aikaa lääkeaineiden varoaikojen takia Dopingrapsu ja kevään kisakalenteri menee uusiksi. Mutta se nyt on ihan sama, sillä pääasia on, että Pikkukaverin korvaa ei enää kutita. Rapsu saa nyt lepäillä pari päivää.
Eilen olimme tokoilemassa ja mutakylpemässä Akun kanssa. Treenasimme perinteisesti ruutua, noutoja, paikkamakuuta ja sivuaskelluksia. Nuuskun ruutu pelittää hyvin ja Rapsulla vielä paremmin. Lähtö on vauhdikas ja ruudussa jopa pysytään. Noudot menee Nuuskulla edelleen hienosti, ja Rapsun noudot ovat edistyneet huimasti. Rapsu tuo hieman kangastetun metallikapulan yhtä suurella innolla kuin puukapulan, jee! Pitää vähitellään saada suun kohdalle vaan enemmän metallia esiin. Paikkamakuut oli heikkoja. Nuusku, jonka paikkamakuu on aina ollut varma liike, vaihteli lonkalta toiselle. Rapsu puolestaan nousi seisoskelemaan välillä. Sivuaskellukset meni nappiin.
Tokon jälkeen lähdimme pitkälle lenkille, ja Nuusku heitti Pyhäselässä talviturkin. No on se pulikoinut lähi ojissa ja metsälammikoissa, mutta tuo oli eka järviuinti. Molemmat nauttivat Akun kanssa mutakylvyistä ja heinäpeltorallista. Kivaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti