Leikkikoulussa

Eilen illalla Nuusku ja Rapsu osallistuivat tollereille järjestettyyn leikkikouluun. Paikalla oli kuusi tolleria ja neljä wannabetolleria. Leikkikoulun veti luonnetestituomari Wilhelmiina Virolainen eli tuttavallisemmin Miimi.

Ensin kuuntelimme teoriaa koirien kielestä, koirien keskinäisestä leikkimisestä sekä ihmisen keinoista leikkiä koirien kanssa, tai minä kuuntelin Nuuskun & Rapsun nukkuessa Akun kanssa autossa. Teoria oli minulle suurimmalta osin tuttua asiaa, mutta tuli siellä myös uusia oivalluksia ja tietoa. Mukava oli huomata, että olen osannut tehdä asiat järkevästi, vaikka nämä ovat ensimmäiset koirani. Tosin jäin kaipaamaan teoriaa pelkän koiran ja ohjaajan leikin merkityksestä, ilman leluja siis. Minun mielestäni koiran pitää pystyä leikkimään ensin pelkästään ihmisen kanssa ja kun se onnistuu, niin sitten otetaan lelut kuvioihin, jolloin yhteistyön merkitys korostuu leluja enemmän.

Teorian jälkeen siirryimme ulos leikkimään. Kukin koira esitteli ohjaajansa kanssa leikkitaitojaan, Miimi testaili koiria ja kertoi miltä yhteistyö vaikuttaa sekä miten sitä voisi kehittää. Hauska oli seurata miten koirien leikki-innossa, leikkitavassa ja motivaatiossa on huikeita eroja.

Nuuskun ja minun osalta Miimi totesi, että meillä ei ole mitään ongelmaa yhteistyössä, ja molemmat osaavat lukea toista hyvin. Tämä pitääkin paikkansa. Nuusku rakastaa minun kanssa leikkimistä, olipa se sitten vetoleikkiä, repimistä, painia, noutoa, etsimistä, jahtaamista, nameja... Kaikki menee eikä Nuuskua tarvitse leikkii houkutella. Nuuskun kanssa on leikitty paljon pienestä pitäen, joten se tietää mistä on kyse :)

Myös Rapsutin on kasvanut leikkikulttuurissa :) Rapsu innostui heti pallosta ja muista leluista. Miimi totesi myös Rapsun ja minun yhteistyön olevan erinomaista, ja tottahan se on. Yritin kuitenkin epätoivoisesti uikuttaa, että Rapsu ei oikein halua leikkiä vetoleikkejä kanssani, tai vetää se narupalloa ym. mutta ote on aika kevyt eikä siinä ole samanlaista voittamisen raivoa kuin Nuuskulla. Rapsu vetää minun kanssani aika varovasti, kun taas Nuuskun kanssa Rapsu intoutuu vetämään voimakkaammin, joskaan ei silloinkaan Nuuskun sfääreihin yllä. Tähän Miimi totesi, että Rapsusta muut leikkitavat ovat palkitsevampia ja minun kannattaisi suosia niitä Rapsun rakastamia leikkitapoja eikä koettaa tyrkyttää omiani. Tottahan se on, mutta tuntuu, että silloin Rapsulta jää osa elämän nautinnosta kokematta, jos se ei löydä patukassa roikkumisen ihanuutta... No, ehkä Rapsun ei tarvitse roikkua patukasta ilmassa kuten terrierimäinen Nuusku voidakseen nauttia siitä, ehkä se patukan jahtaus, kiinnisaanti ja vetäminen tassujen pysyessä maassa on ihan kivaa ;)

Leikkikoulu oli oikein mukava tapa viettää iltaa, ja voin suositella muillekin. Erityisesti pentukoirien omistajien kannattaisi viedä mussukkansa leikkikouluun, sillä siellä on hauskaa, ja sieltä saa hyvät ohjeistukset hyvän yhteistyön kehittämiselle.