Talviurheilua

Epäviralliset kisat menivät Rapsun osalta hyvin. Ensimmäiseksi osallistuimme vauhdikkaalle möllitason radalle. Haahuilin rataantutustumisajan muualla, joten lähdin sinne hieman mututuntumalla. Mutta ei rata vaikea ollut ja se olisi pitänyt selvittää ilman ohjauskömmähdyksiä. Onnistuin kuitenkin välillä jopa kadottamaan koiran, sillä Rapsu sujahti putken (11) ihan käsittämättömällä vauhdilla, mutta onneksi Rapsu löytyi sieltä mistä pitikin eli hakeutui omatoimisesti seuraavalle putkelle :) Rapsu oli aivan innoissaan! Puomilta Rapsu tippui alas (en oikein käsitä mitä tapahtui, humpsahti vain reunan yli) ja siitä olisi tullut 5 virhepistettä, mutta koska en halunnut jättää Rapsulle mitään puomitraumaa, kaivoin uusintayrityksen alastulokontaktilla palkan taskusta ja saimme siis hylyn. Luulen, että joko vein Rapsun puomille liian tiukassa kulmassa ja sen seurauksena Rapsu tipahti tai sitten Rapsu oli vaan niin kiihkeä, että ei pysynyt jalat mielen mukana.

Koska meno oli hyvää, osallistuimme myös kilpailevien radalle. Se oli odotetusti liian vaikea Rapsulle, mutta Rapsu sijoittui kuitenkin toiseksi 10 virhepisteellä. Virhe tuli odotetusti kepeille menosta, sillä kulma oli vaikea enkä saanut hidastettua Rapsua tarpeeksi ja Rapsu hönki väärään väliin. Toinen virhe meni minulta hieman ohi, mutta se taisi tulla kieltona aidalla (6), jossa linja saattoi mennä hieman ohi tai sitten kielto tuli kun Rapsu jäi mussuttamaan joltain tippunutta nakkia viimeisen aidan eteen (20). Jompsin kumpsin. Tyytyväinen olen joka tapauksessa Rapsun menoon. Oma ohjaukseni ei ollut tarpeeksi rapsumaista vaan välillä vien Rapsua nuuskumaisesti vaikka Rapsulla ei vielä ole edellytyksiä ottaa sellaista ohjausta vastaan. Nuo virheet olisi ollut vältettävissä ohjaajan toiminnalla. Paitsi tuo nakin syönti.

Rapsu tutustui viikonloppuna myös hiihtämisen saloihin. Viime talvi oli onneton hiihtämisen osalta eikä suksia esille kaivettu, joten odotin hieman kauhulla sitä miten Rapsu suksiin suhtautuu. Nuuskuhan ei ole mikään hiihtokoira. Nuusku syö lunta koko ajan suksien edestä tai vaihtoehtoisesti jolkottaa jalkojen välissä eli hiihtäminen Nuuskun kanssa ei ole varsinaista nautintoa. Aina talven edetessä Nuusku alkaa antaa enemmän tilaa ilman komentamista, mutta siihen pääseminen vaatii yleensä useamman hiihtokerran... Koska Rapsu ehtii tehdä 10 asiaa siinä missä Nuusku yhden, odotin karmaisevaa hiihtokokemusta. Mutta yllättäen Rapsu on hiihtoseurana luonnonlahjakkuus! Rapsua ei kiinnostanut sukset yhtään vaan Rapsu kipitti mukana niin kuin ennenkin. Rapsu osoitti myös hienoa lähimmäisenrakkautta kahlaamalla kaulaa myöten lumessa sen sijaan, että olisi tarponut hiihtouran tohjoksi. Toivottavasti Rapsun hieno hiihtoasenne tarttuu myös Nuuskuun :)

Ulkoilut ovat olleet vaihteeksi kaveririkkaita, sillä välillä perinteisten ryteikkölenkkien sijaan olemme suunnanneet ihmisten ilmoille ja törmänneet viikon aikana yllättäen mm. Nuuskun treenikaveriin Akuun. Kolmikko oli innoissaan tästä sattumasta ja päätimmekin Kaisan kanssa kävellä lammasaitaukselle ja päästää koirat leikkimään. Into sinne mennessä oli kova, mutta ihmeellinen on koiran mieli. Perille päästyämme Nuusku oli hyvin hapanta seuraa. Jos Akun kirsu meinasi eksyä hännänalusen suuntaankaan, tuli heti sanomista. Muutaman örinän jälkeen Nuuskun iloisuus lässähti eikä leikkiminen juuri huvittanut. Rapsu juoksenteli ja leikki Akun kanssa mielissään, mutta vähitellen Rapsunkin mielestä Akun nenä eksyi vikapaikkaan turhan usein ja leikki-into hiipui. Aku-parka sai lähdöt siltäkin suunnalta. No jospa seuraavan kerran homma lähtisi vauhdikkaammin käyntiin.

Nipe-koiran kanssa hippaset sujuvat hilpeissä tunnelmissa aina. Yksi ilta olimme hiihtomaan mäellä riehumassa. Rapsu pinkoi Nipen kanssa minkä kintuistaan pääsi ja Nuusku juoksenteli vieressä välillä kaveruksia komentaen. Nipe ei ole vielä kovin perillä tytöistä, joten leikkiminen onnistuu hyvin. Kävimme myös metsälenkillä Puntin kanssa ja se oli hauskaa. Puntti on takuuvarmaa hyvää seuraa J