Kisamatkalla Varkaudessa

Eilisen Varkauden kisan Räsäsen radat olivat haastavia, mutta oikein mukavia juosta. Agirata kuhisi potentiaalisia hylkypaikkoja, mutta selvitimme radan puhtaasti. Nuuskun vauhti oli hieman ponneton, mutta riitti kuitenkin ihanneajan alitukseen. Tosin Nuuskun puolustukseksi on myönnettävä, että hidastin Nuuskun menoa ja pakotin sen turhan pitkiin kaarroksiin tumpeloimalla omat ohjauskuvioni suoraan Nuuskun juoksulinjalle. Monta kertaa tämän toistin ekalla radalla, sillä rata oli yllättävän ahdas/ tiivis enkä saanut hahmotettua itseäni sinne ollenkaan järkevästi. Nuusku korjasi hienosti tilanteen lukemalla ajatukseni.

Hyppyrata oli puolestaan vauhdikasta menoa. Siellä tein hyvin alkeellisen ja minulle tyypillisen virheen, jota en taida kehdata edes tunnustaa... no, unohdin koiran. Olin niin keskittynyt radan alun haasteelliseen putkeenvientiin, että sen onnistuttua olotila repsahti hurmoksen puolelle ja unohdin ottaa Nuuskun haltuun seuraavassa käännöksessä ja Nuusku livahti vika esteelle. Loppurata meni hienosti.

Kisassa oli paljon koiria ja päivä venyi pitkäksi, matkoineen melkein kymmenentuntiseksi, joten luulen Nuuskun agilitykiintiön olevan tälle viikonlopulle täysi. Illan tolleriagilityyn taitaa lähteä vain Rapsu. Luulen, että aamu- ja päivälenkit jäällä ovat Nuuskun mielestä tarpeeksi tänään, loppuajan voi viettää rennosti päiväunilla.