Tänään oli taas tolleriagilitypäivä ja otin vaihteeksi oman otuksen mukaan, sillä paikalle ei päässyt kuin Topi, Nilla, Sanni ja Sissi, joten aikaa oli runsaasti. Rapsun lisäksi pääsin testaamaan Sannia radalla ja olipa mielenkiintoista huomata miten erilaista on ohjata maksikoiraa kun on medeihin tottunut. Sen nenähän on ihan eri tasolla ja liikkeet isompia! Yllättävän hyvin Sanni minun kanssani meni.
Rapsu kaipaa harjoitusta erityisesti kepeillä silloin kun ne ovat radan osana. Rapsis pujottelee kauniisti keppien ollessa yksittäisenä esteenä, mutta maltti ei vielä riitä huolelliseen pujotteluun radalla vaan puolessa välissä alkaa silmissä kiilua seuraava este ja hutiloimista tapahtuu. Takaaleikkaukset putkella sekä hypyillä onnistuivat tänään yllättävän hyvin ja kontaktiesteet Rapsuli tekee ripeästi, mutta huolella. Keinulla tosin oli jotain ihme kuppaamista, mutta luulen, että Rapsu yritti vedättää minulta lahjuksia esittämällä epävarmaa rassukkaa. Ja Rapsuhan onnistui hienosti yrityksessään :) Tajusin vasta paluumatkalla, että onhan se mennyt keinua huomattavasti reippaammin aiemmin... mutta mitäpä sitä ripeästi tekemään, jos kerran on mahdollista saada herkkuja matelemalla.
Nuusku puolestaan alkaa olla kypsä omiin juoksuihinsa. Aina kun Rapsu on lähdössä harrastuksiinsa ja minä vedän treeniliivin päälle, yrittää Nuusku-polo tunkea mukaan. Toivottavasti Nuusku pääsee agilityynsä jo ensi tiistaina, polte on reppanalla niin kova.
4 kommenttia:
Olisipas ollut mukava päästä hyppelemään esteitä Puntin kanssa, no ei voi mitään. Puntti on nauttinut uudesta lumesta ja tekee pellolla omia versioitaan hypyistä ojien yli pomppiessa. Kyllä näille saa aina nauraa, viisaita koiria. Rapsukin osaa hyödyntää ovelasti namikättä! Nähdään taas.
Juu, ovelia ovat :) Rapsun eilinen pienryhmäagility se vasta olikin jotain... huh huh! Rapsu yritti taas huijata minua keinulla, mutta edellisestä kerrasta viisastuneena en lähtenyt siihen mukaan mikä taas aiheutti Rapsussa aikamoista protestointia... Onneksi Nuuskun juoksu on ohi ja saan tänään treeneihin nohevampaa seuraa :)
Heh, eri kokoisia koiria on tosiaan yllättävän vaikea ohjata. Muistelisin ettei ollut mitenkään helpointa vaihtaa menevää, motivoitunutta ja irtoavaa maksikoiraa pieneen rääpäleeseen, joka suoraan sanottuna aluksi haistatteli pitkät koko touhulle :D
Onhan Nuusku ja Rapsukin aivan erilaisia ohjattavia, mutta niillä on päät sentään samalla tasolla, ettei mene näytöt hukkaan... Mörkö menee nykyään niin mahtavasti radalla, että eipä voi muuta kuin todeta sinun tehneen hienoa työtä sen kanssa!
Lähetä kommentti