Viime viikolle mahtui monta yllättävää tapaamista vanhojen tuttujen kanssa. Maanantaina olimme Rapsun kanssa treenaamassa agilitya ja yllättäen hallin kulmalle tupsahti pentuajan ystävä, Äijä-ajokoira. Siitäkös Rapsu innostui ja lähdimme kurkistelemaan onko Äijä liikkeellä yksin vai kenties isommalla porukalla... Pienen huhuilun jälkeen löysimme loputkin eli ajokoirat Ämmin ja Patun sekä labradorinnoutaja Tytyn. Rapsu meinasi poksahtaa ilosta sillä viime tapaamisesta on aikaa. Sovimmekin riekkumistapaamisesta, kunhan Nuuskun juoksut ovat ohi, jotta Nuuskun voi ottaa mukaan.
Lauantaina Nuusku ja Rapsu pääsivät peuhaamaan kuopiolaistuneen Siiri-ystävänsä kanssa lammashakaan ja jälleennäkeminen oli vauhdikas. Tai vauhdikas Siirin ja Rapsun osalta, Nuusku pönötti arvovaltaiseen tapaansa ja ylenkatsoi nuorison menoa.
Sunnuntaina Rapsulla olisi ollut näyttelytreeniä tiedossa, mutta vetinen sää ei innostanut parkkipaikalle pyörimään. Sinänsä hyvä ratkaisu, koska saimme yllätysvieraita. Nipe ihmisineen tuli pyytämään Nuuskun ja Rapsun lenkille ja painimaan ja mikäs tytöistä sen mukavampaa. Hieman arvelutti, että mitähän siitä tulee kun Nuusku alkaa olla juoksunsa parhaassa vaiheessa, mutta eipä siinä mitään ongelmaa näköjään ole, jos toinen on hyvin nuori uros ja toinen pihtarinarttu. Nipe ei tajunnut juoksuista tuon taivaallista ja kolmikko viipotti iloisen pitkin peltoja ja kanavanrantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti