Korva yli laidan.
Ohjaajan sairastuvalta siirryttiin heinäkuun lopetukseen Uplakeen, jossa oli tarkoitus kisata kolme päivää. Puolikuntoinen ohjaaja yritti helteessä parhaansa, mutta mukaan tarttui ainoastaan rusketus. Kaiken lisäksi kisareissu päättyi ennenaikojaan päivystykseen. Kelpisteri nappasi ampiaisen ilmasta ja sai piston suuhunsa. Kortisonia kuonoon ja päivystykseen tsekkaukseen, koska kaveri oli kovin kipeän oloinen eikä ajatus automatkasta Joensuuhun tuntunut mukavalta ilman varmuutta siitä, että lohikäärme ei tukehdu matkan aikana.
Olin kiltti potilas.
Sisu oli reipas pikkupotilas ja eläinlääkäri totesi matkustuksen turvalliseksi, joskin kyytabletteja piti vetäistä huiviin tuplasetti vielä matkalla. Ilokseni Sisuliini alkoi heiluttaa häntää jo Pieksämäellä. Syömisessä huomasi kuitenkin vielä pari päivää, että kova ruoka ei ollut mieluista, joten kovia kokeneelle lohikäärmeelle tarjoiltiin kaikkea hyvää pehmoista. Nyt Sisu on jo ihan kunnossa ja vapautuu dopingkarenssista ennen SM-kisoja, joten päästään edustamaan yhdistystä joukkuekisaan.
Nuusku keräkaalina.
Sisu katselee kaihoisasti järvelle.
Kukas se sieltä ovelta kurkistaa?
No Rapsu!
Ihanat kanervikot!
Geohauvat Telynvaaran kätköllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti