Heinikon söpöin!
Kovasti on kiirusta pukannut, joten pienet ystäväni ovat olleet suorastaan heitteillä. Duunit loppuu illalla reippaasti Nuuskun ruoka-ajan jälkeen, joten kotona vastassa on syyllistävä katse. Oloa ei helpota alati nälkäisen Rapsun korvien lupatus eikä syliin änkeytyvä Sisu, joka on meinannut kuolla hellyyden puutteeseen.
Tiistain tokossa teemana oli seuraamisen osat ja saatiinpa taas hyviä vinkkejä. Hieno seuraaminen on vain toteutusta vaille valmis! Aion toteuttaa sen talvikauden aikana. Paikkamakuukin oli hivelevä, Lupsukka köllötti rauhallisena. Kuvittelin, että se olisi tarvinnut enemmänkin treeniä, mutta selkeästi muussa yhteydessä aktiivisesti toteutettu optimismi & rauhallisuus -treeni on tuonut kivan tunnelman myös paikkamakuuseen.
Keskiviikkoaamuna oltiin terhakoina aksatreeneissä. Treenattiin läksyksi tulleita haastavia keppien aloituksia häiriöllä ja alkoihan sieltä löytymään sitä vanhaa osaamista. Vaatii kyllä vielä jokuset palauttavat treenit ja sitten pitäisi muistaa vielä ylläpitää taitoa, niin kisoissakin rohkenisi koettaa. Ajattelin muuten lähteä Lappeenrantaan kisomaan kuun lopussa, joten jos kimppakyyti kiinnostaa, niin huikkaa!
Itsenäiset keppien aloitukset.
Lisäksi kaivoin targetmaton esille ja vahvistettiin sitä ensin kotona, hämärässä kirkkopuistossa ja keskiviikkona puomilla. Päädyin (taas kerran) siihen vaihtoehtoon, koska osumat alkoivat jäädä turhan usein turhan ylös. Jospa tällä kertaa jaksaisin katsella targettia kauemmin ja rakentaa Sisulle ymmärryksen osumapaikasta. Olisihan se kivempaa, jos se ymmärtäisi eikä painaisi pelkällä juoksurytmillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti