Isolla kentällä ja häiriötreeneissä

Viime viikonloppuna päästiin Silakkaisen kanssa ekan kerran mukaan valmennusryhmän treeneihin.  Nilkka alkaa olla siinä kunnossa, että voi ottaa kisatavoitteet taas ohjelmaan, joten nehän on otettu. Vedettiin kisamaisesti kaksi Markku Kaukisen rataa kisamittaisena, koska hän tuomaroi halli SM-kisoissa ja sinne on aikomus pyyhältää. Oli lystiä, joskin oma juoksurytmi oli mitä oli, mutta onneksi Sisu ei antanut sen suuremmin häiritä tekemistään. Olipa nautinnollista luukuttaa koko halliin (25x60m) rakennettua rataa.

Tämän viikon aksatreeneissä harjoiteltiin häiriössä. Treenattiin samalla kentällä yhtäaikaa aussie Pokan kanssa. Tämä on niille jo tuttu kuvio. Koska molemmat elukat keskittyvät hyvin omaan tekemiseensä eivätkä tunge toisen kuvioihin, voi niitä haastaa tämmöisellä häiriötreenillä.

Ensin kipitettiin Sisun kanssa puomia. Häiriötreeni oli paikallaan, koska Lupsu teki puomilla virheen! Selkeästi häiriö (Pokan hauskanpito kepeillä) tunkeutui kuplaan ja yksi suoritus lipsahti virheen puolelle. Ohjelmaan häiriötä siis. Muut juoksut olivat hyviä, mutta eivät ehkä kuitenkaan niin rennon näköisiä kuin itseksemme treenatessa. Olisi pitänyt videoida, niin olisin voinut vertailla, että kuvittelinko asian vai oliko se totta. Tehtiin myös perustreeniä, jossa nostin Lupukan tasaiselle ja se juoksi vaan alas. Niissä oli samaa rentoa meininkiä mihin olen tottunut.

Kepeillä kelpie loisti. Avo- ja suljettuihin kulmiin lähetykset sisä- ja ulkokautta ohjaten (katkoviiva) häiriöhypyillä höystettynä sujuivat kuin tanssi.

Keppilöitä.

Tämän illan tokotreeneissä oli haastetta kerrakseen. Aluksi tehtiin ryhmähäiriössä perusasentoon tuloja eri kulmista. Sisu hakeutui täydelliseen paikkaan joka kulmasta, myös ollessamme selät vastakkain. Se oli paljon etevämpi kuin uskoinkaan! Joskin tulotyylistä kouluttaja kommentoi, että onkos se aina noin pomppinut. Ei ole tainnut. Taisin naksauttaa jonkun loikan ja sehän ketjutti sen heti, helposti se poimii mukaan kaikenmoista.

Jatkettiin ryhmäkuvioita siten, että elukat pitivät kontaktia ohjaajaan koutsin heiluttellessa ja vinguttellessa leluja sekä houkutellessa kutsuen. Tehtiin Sisun kanssa perusasentoja, seuraamista, jääviä ja jotain höpöjuttuja. Yhteen häiriökutsuun Sisu reagoi, mutta luonnollisesti hikari ei virhettä toistanut vaan pikkukoira tsemppasi ja sulki kaiken ylimääräisen ulkopuolelle.

Viimeisenä ryhmäkuviona napotettiin rivissä perusasennossa ja mentiin yksitellen maahan. Paikkamakuu oli Sisulle selvästi vaikeaa. Istuminen oli rentoa myös rivissä, mutta maahanmenossa ei ollut mitään kestoa, oli semmoista livakkaa pomppimista. Pitää ensi kerralla ottaa vähän enemmän etäisyyttä muihin, niin Lupukkakin rentoutuu pötköttelemään.

Lopuksi vahvistettiin ohjatun suuntia. Aluksi Sisu paineli käskyä kuuntelematta sinne suuntaan minne kuvitteli namien menneen, mutta huomattuaan, että sillä menolla evästä ei tipu, alkoi homma pelittää.