Itseääntoistavat päivitykset: mökkieloa ja treeniä. Mökillä kolmikko lähinnä ui, Nuusku "ikä on vaan numeroita" Loikkanen pomppi laiturilta, Rapsutin polski pallojen parissa ja Sisu kroolasi uimisen ilosta. Lisäksi ne nukkui, söi ja pötkötteli. Silti kotiin palatessa kaikki olivat poikki vaikka voisi kuvitella, että monta päivää lojumista lataisi akut. Aina sama homma, lomalla on rankkaa!
Kaiman kanssa treenattiin muuan Iran treeni, jossa irtoiltiin ja leijeröitiin. Sisu oli hurjan hyvä! Hieman pikkukoira välillä villiintyi viskellen vuoden tilastorimat, mutta kokonaisuutena erinomaista tekemistä ja mikä parasta, ne meille vaikeimpina pitämäni kohdat onnistuivat kertarykäisyllä. Kehittymisen huomaaminen on aina yhtä palkitsevaa.
Viikkotreeneissä puolestaan rakennettiin kisamittaisena Suomalaisen Jarin rata (alla), jossa sai koira irrota ja ohjaaja juosta. Sisuhan irtosi! Miehän juoksin! Olisihan siinä voinut loppusuoran takaakin ohjata, mutta ohjausrohkeuden (irrotus 16) ja oman liikkumisen (persjätöt 18-19, 20-21) haastaminen on aina mukavaa. Tohkeissani toki viipotin kattoremppakoneiden pehmentämään kenttään muodostuneeseen kuoppaan saaden nilkan mustaksi ja turvoksiin.
Saa nähdä vaivaako koipi viikonlopun kisoissa. Ei se ainakaan Sannan valmennuksessa vaivannut, hyvin juoksin. Toki jälkikäteen todeten nilkan turvotus ehkä saattoi vähän lisääntyä, mutta ei siihen juurikaan koske, jos ei asiakseen töki. Valmennus itsessään meni hienosti, teemana oli vauhdikas meno sekä rytmitys täydestä vauhdista hallittuun ohjaukseen ja Silakka loisti. Mieltä lämmitti huomata, että paskojen pakkovalssien treenaaminen on tuottanut tulosta, Sisu poimi viileällä itsevarmuudella esteet vaikka ohjaus oli myöhässä kuin... no miun ohjaus. Haasteet tulivat muutamassa helpossa kohdassa, joissa oletin enkä ohjannut.
Rapsu puolestaan kävi eläinlääkärissä. Löysin Haperon hännän läheltä patin ja pahanlaatuisen kasvaimen paluun pelossa kiikutin luppakorvan tutkimuksiin. Onneksi löydös ei ollut mitään huolestuttavaa vaan maksoin ainoastaan mielenrauhasta. No se hyvä puoli käynnissä oli, että Rapsun ajoittaisen autoon hyppäyshaluttomuuden taustalla ei ollut takaosassa riehuva syöpä vaan lihasjäykkyys, joten Rapsutin pääsee Helin käsittelyyn, että saadaan perä rennoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti