Ensimmäinen rata käytiin liejuisella kentällä, jossa miun jalat lipsuivat ja eteneminen piti suunnitella kuivinta reittiä pitkin, ei sitä mikä olisi ohjauksellisesti paras. Olin kroonisesti myöhässä, kun en vaan päässyt liejusta liikkeelle enkä ekojen lipsahdusten jälkeen oikein uskaltanut juostakaan. Sisulla ei pohjalla tassut lipsuneet, mutta se onkin tottunut liikkumaan (eli juoksemaan täysillä...) kaikenmoisilla alustoilla. Ohjaajan ihme hipsuttelulla tuloksena vitonen ja kipeä polvi. Toinen rata menikin jo paremmin ja yhtä aikamoista kaarrosta lukuunottamatta erittäin hyvä rata, siitä nolla ja 2. sija. Kolmas rata hupsahti plörinäksi heti alkuunsa, kun Silakka otti ja loikkasi kontaktilta. Sen törkeydestä jotenkin hämmennyin ja lamaantuneena tunaroin kepeille lähetyksen. Kymmenen virhepisteen keruu jo ennen vitosestettä sisuunnutti siinä määrin, että vedettiin loppurata törkeän hienosti. Kelpie luukutti suorilla ohi ja irtosi itsenäisiin takaakiertoihin, niissä aina silmä lepää. Viimeisenä oli hypäri, jossa nössöilin keppien päällejuoksulla ja olin myöhässä, mutta muuten aivan superhieno rata tämäkin.
Kokonaisuutena hyvä kisapäivä vaikka nollaprosentti ei kummoinen ollutkaan. Radoilla oli hyvä fiilis, mentiin kovaa, mentiin yhdessä, oltiin rohkeita. Erityisesti tykkäsin taas siitä, että en jäänyt virheisiin kiinni vaan pystyin jatkamaan SuperParastaOsataanTäysilläYhdessä-fiiliksellä loppuun saakka. Sisu oli jokaisella radalla minua parempi, joten ensi sunnuntaina pitää vähän tsempata, ettei sen tartte hävetä.
Eilen treenattiin kisojen virheet kuntoon ja otettiin aiemmin sadut läksyt haltuun. Päällejuoksua kepeillä, takaaohjauksia kontaktien jälkeen sekä leikiteltiin kepeille kaikkia muitakin kivoja ohjausvaihtoehtoja, joita tuossa ratapohjassa sai iloisesti toteuttaa.
Piirtelin treeniin kisaratapätkiä ja läksyjä.
Viime viikolla oli paljon mukavia uimakelejä ja ilokseni olen huomannut, että molempien vanhusten lihaskunnon kohentuneen uinnilla. Nuuskutin on saanut takakoipiin uutta potkua eikä Rapsutinkaan ole jäänyt huonommaksi. On käyty polskimassa niin Jyrinjärvessä kuin Iso Mertalammellakin, joista jälkimmäisen vesi lähentelee jo linnunmaitoa. Sisu tutustui viime viikolla myös uuteen kaveriin, Veke-kelpieen, jonka kanssa niillä meni jutut niin hyvin yksiin, että toivottavasti lenkkeillään taas pian :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti