Rapsuttimen paino on noussut hienosti ja maanantaina piti olla nisäkasvainleikkaus, mutta toisinpa kävi. Allergiset ihottumat ärtyivät rinnassa ja vatsan alueella, joten katsottiin parhaaksi siirtää leikkausaikaa siihen saakka, kunnes kutkat on kurissa ja iho normaali. Leikkausarvet tulehtuneessa ihossa eivät kuulosta hyvältä. Seuraava yritys on aikaisintaan 10 päivän päästä lääkekuureista johtuen.
Hieman hämmentää, että mistä iho-oireet noin villiintyivät, kun pakkaset paukkuvat eikä ulkoa pitäisi iholle irrota mitään ärsyttävää. Toki syksyn paskakeli oli pitkä, joten ehkä sen rasitus on siellä pohjalla. Varmuuden vuoksi rukattiin ruokavaliota ja vaihdettiin vielä uusi liha kehiin, jos Rapsutin on allergisoitunut viime aikoina kupissa majailleelle lampaalle. Kohta alkaa vaan elukat loppumaan kesken, jos tasaisin väliajoin pitää etsiä otus, jota se ei ole aiemmin syönyt, mutta eipähän siinä mitään, sitten tehdään niin. Rapsu on rakas pieni elukka, jonka edessä omat eettiset ja moraaliset näkemykset voi heittää romukoppaan ja tunkea kuppiin kyseenalaistakin tavaraa.
Viikon kestäneet lähemmäs kolmenkympin pakkaset ovat muuttaneet päivärutiineja. Hyytävän pakkasen ja jäätävän tuulen muodostaessa -38° tuntuvan sään, on ulkona yksinkertaisesti liian kylmä normaaliin elämään. Autoa ei raaski käynnistää matkatakseen seikkailuille vaihteleviin maastoihin ja kansallispuistoihin eikä treenaamaan ole mitään asiaa, koska lämmittelylenkillä lihakset eivät oikeasti lämpene, joten aktiviteettina on hilluminen lähimaastoissa ja ulkoilun jälkeen lämpöisen karhunpesän rakentaminen päiväunia varten.
Näillä keleillä senioreita ja tropiikin elukkaa todellakin palelee. Kaikki heittivät pohjavillansa joulun kunniaksi, joten manttelit ovat enemmän kuin tarpeen ja silti hytinää ilmenee, jos tahti yhtään hidastuu tai ulkoilu kestää pitkään. Tassut eivät halua levätä noin kylmällä maalla, joten kaivoin tossut kehiin ja voi jestas. Olen jo oppinut, että ensin puetaan koirat ja vasta sitten omat ulkovaatteet, koska muuten alkaa pikkuisen päätä kiristää, kun ulkovaatteissa hikoillen virittää niitä tohveleita ketaroihin. Järkyttävän hidasta hommaa vaikka kukaan ei vikuroi eikä niiden kiinnitys ole mitään rakettitiedettä. Niitä jalkoja on vaan liikaa! Että jos joku miettii meneekö kaksi koiraa siinä missä yksi tai kolme siinä missä kaksi, niin juuri nyt vastaan, että ei todellakaan mene! Kahdeksan käpälää on melko paljon enemmän kuin neljä ja kaksitoista on ihan järkyttävän paljon. Sitten kun vielä ensimmäinen ehtii irrottaa ne tossut kertaalleen ennen kuin loput kaverit on tossutettu, niin puettavien käpälien määrä vaan kasvaa... Eikähän ne tossut edes kunnolla pysy paikoillaan, kahdestatoista tossusta keskimäärin kolme tipahtaa joka lenkillä, mutta koska tohvelit saavat vanhusten ja puolikaljun hännät kävellessä heilumaan, mahdollistavat nuuskuttelun ilman hytinää, lisäävät lenkkeilyhalukkuutta ja suojaavat tassuja paleltumiselta, uhraan mielenterveyteni tossualttarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti