Lähdön villi lohikäärmetanssi.
(alkuperäinen kuva: TiinaHiltunen)
En pysty ymmärtämään miten helpot asiat voi olla niin vaikeita kisatilanteessa ja miten ei tule hyvää kokonaisuutta minkäänlaisella rataprofiililla, millään ohjaajan vireellä (kaikkea on kokeiltu innostuneesta masentuneeseen...) eikä lohikäärmeen loistovirekään takaa vauhdin hurmaa, mutta sentään joka kerran aivan hurjaa vauhtia :) Ja ei, tuloksella ei ole väliä vaan sillä yhteistyön tunteella, onnistumisen fiiliksellä ja sillä, että kisatilanteessa voisi tehdä sen minkä tekee treeneissäkin.
Maalissa se on viilee.
(alkuperäinen kuva: TiinaHiltunen)
Tänään viikkotreeneissä sen sijaan oli takuuvarmaa menoa, hienoa osaamista pikkuliskolta eikä ohjaajakaan ollut aivan kehno! Kaiken huipennukseksi saatiin yksityisvalmennusta, kun muu ryhmä oli estynyt tulemaan paikalle. Soili koutsasi alla olevat kuviot ja tytöt, että tehtiin hienoa settiä!
Treenipiirros näytti pelottavalta, mutta itse treeni oli kaikkea muuta!
Koska kelpi kääntyy universumin hienoiten (jaettu ykkössija), sai sen ihan perusohjauksella (2-3) siivekkeitä nuollen heitettyä kaukaa takaakiertoon (3) ja siitä valssia (4) sytkyttämään. Ohjaajan ilmiömäisen ripeä, mutta rynnimätön, liikkuminen ennakoi osaamista jatkossakin ja niin kävi! Lupukka ei edes vilkaissut ansaputkeen vaan tykitti kuuliaisesti takaakiertoon (7), niistyi (8) kuin elastinen vain voi, irtosi (10) uljaasti ja antoi ohjaajan juosta seuraaviin asemiin. Kasihyppy oli hieman enemmän oikealla kuin kuvassa, joten sen vuoksi niisto oli siihen oiva vaihtoehto ristiinloikkaamisen sijaan.
Sitten päästiinkin ohjaajan perusongelmaan eli rytmitykseen. Onneksi koutsi oli ohjaajaa viisaampi ja ohjeisti, että älä rynni vaan anna mennä, ja ohjaajahan antoi. Ai missä kohdassa? No kupeksin putken (11) ja hypyn (12) välissä enkä lähtenyt rynnimään kepeille (13), sen sijaan tein rytminmuutoksen, jarrutin ja pistin kaiken ohjauksen ihokarvojen asentoa myöten kohti keppien aloitusta ja menihän se sinne! No meni toki ensin pariin otteeseen putkeen, kun en ollut rynnimättä, mutta kun kuuntelin mitä sanottiin, niin homma pelitti huikeasti. Tuommoisia kohtia pitää ottaa rohkeammin treenin alle, koska Sisu osaa aloittaa, jos en mene sössimään eli minun pitää opetella sitä kuuluisaa koiraan luottoa sen sijaan, että "menen vähän auttamaan" ja munaan koko homman. Että ihan vastauksena omaan aiempaan vinkumiseen siitä miten en voi ymmärtää, kun homma ei toimi kisoissa, niin eihän se toimi, kun varmistelen enkä ole normaali.
Loppurata oli huikean hauska! Leijeröintiä (15-17), ennakoivalla valssilla (tai mikä sen nimi nykyään onkaan 17) tiukka kääntö, hyvä sivuttaisetäisyys (19), myöhästynyt pakkovalssi (22) oli pakko laittaa, kun muuten kelpi noudatti putkisääntöä insinöörin tarkkuudella eli taakse en voinut jäädä ja kepitkin (24) tykitti loppuun vaikka putki möllötti molempiin silmiin.
Ai miksi pitkästä aikaa näin tarkka treenikuvaus? No kun tuo treeni on nyt valmiina hallissa, niin menkää sinne nauttimaan elämästä! Meillä oli niin hauskaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti