Viime viikkoihin on mahtunut kaikkea kivaa. Ihan huikeita treenejä, joista viimeisimpänä eilisillan tekniikkatreenit: pakkovalssia, saksalaista ja niistoa. Lohikäärme oli käsittämättömän hyvä, mahdottoman etevästi tuli ohjaukseen kuin ohjaukseen ja ohjaajansakin tsemppasi niin hyvin, että lohikäärmeellä oli yksiselitteinen ohjaus mihin tulla. Pakkovalssitreenissä aivan häkellyin siitä miten pystyin vetämään niitä neljä peräkkäin enkä edes kaatunut kuin yhdessä setissä kerran! Saksalaiset olivat meille eilen helpompia kuin osasin odottaa: Sisun irtoaminen takaakiertoihin oli ilmiömäistä, se tuli sisumaisen kuuliaisesti vetoihin ja mikä parasta, miun silmät eivät harittaneet vaan katse pysyi laskeutumispaikassa! Aika pähee. Hankalat olivat edelleen ohjaajan villit jalat niistoissa ja tämä villeys vaatii erityistä suitsimista vähintään neljännessä niistossa putkeen, mutta saatiin onnistumaan ja molemmin puolin. Aika voittajaolo! Meillä on huiput koutsit, jotka jaksaa vääntää ja tsempata ja paras treeniryhmä ikinä: oman onnistumisen riemun lisäksi treenikaverit hihkuu. Silloin jaksaa ylittää itsensä jopa tekniikkatreenissä. Tekniikkatreenien lisäksi on vedetty jokunen ratatreeni, joissa on yhdistynyt kokonaisuuden hallinta hurjassa vauhdissa. Rytmitys kunniaan jne. ja niissäkin on taottu Lupun kanssa niin hyvää settiä, että melkein tekee mieli laittaa kisailmo Varkauteen, mutta saa nyt nähdä houkuttaako riippumatto ja kirjapino enemmän.
Juhannuksen hujakoilla levättiin neljä yötä mökillä. Tai no itse lepäsin yön numero neljä. Ensimmäinen yö meni Sisun ripulissa, toinen yö Nuuskun ripulissa ja kolmas yö - kuka arvaa? Aivan oikein, Rapsun ripulissapa hyvinkin. Neljäntenä yönä oli mahat kunnossa ja nukuttiin aitassa autuaasti aamuun. Tosin hieman epäilen oliko Nuuskulla edes omalla ripulivuorollaan maha kuralla, koska se päätyi aina ulospyytämisen jälkeen rannalle istumaan ja katselemaan pää kallellaan usvavaipan alla lepäävää tyyntä Pielistä. Säät olivat suotuisat, itikat pysyivät aisoissa eikä juhannuskokossa kärähtäneet kenenkään viiksikarvat, joten juhannuslomaa voi pitää kaikin puolin onnistuneena. Sisu veteli nokosia rannalla, Rapsu retkotti mökin portailla ja Nuusku seurasi ruokapolitiikkaa grillikatoksessa. Perinteisellä soutureissulla entiseen rauhoitussaareen Rapsu oli oma täydellinen venekoira ja Sisu tuli perässä hyvänä kakkosena, Nuusku puolestaan oli eri kelpo veneilijä Nuusku-mittapuulla. Nuusku ja Sisu uiskentelivat, Rapsu tyytyi auringonottoon.
Hienoa oli huomata kotiinpaluun jälkeen pikkukoiran aikuistuminen. Vielä viime kesänä siitä hetkellisesti huomasi, kun palattiin korvesta kaupunkiin, mutta nyt se solahti takaisin kaupunkilaiselmään kuin kala veteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti