Joku pieni eläin fiilistelee ennen treeniä.
Tänään korkattiin jälkikausi! Olin vallan unohtanut miten pätevä jäljestäjäkolmikko minulla onkaan. Kaikki tekivät priimaa työtä ja asenne oli jokaisella täysi kymppi. Vieläkin sydän läpättää, kun jäljestävä Rapsutin oli jotain aivan käsittämättömän sykähdyttävää. Seurana meillä oli Viiru ja Piki, joiden kanssa reippailtiin ennen kirsujen käynnistystä tunnin lenkki harjumaisemissa ja luulenpa sen olleen osasyy Nuuskun rauhalliseen jäljestykseen. Nuuskun mielestä maltti ei ole valttia missään tilanteessa, mutta tänään Nuusku osoitti, että ei ole pelkästään etevä jäljestäjä vaan maltillinen ja etevä. Kaikkea sitä näkeekin! Sisu puolestaan teki samaa upeaa työtä mitä ennenkin, siitä on kasvamassa varsinainen jälkihirmu. Pikkukelpistä löytyy rapsumaisia jälkikoirapiirteitä sisumaisilla herkuilla höystettynä ja se on hienoa se.
Lauantaina heitetiin kisareissu Kuopioon Tiinan ja Nessan kanssa. Lensin lohikäärmeellä kolme rataa eikä tuloksilla juhlittu, mutta pikkulisko oli liekeissä ja täräytti toistuvasti niin hienot kontaktit, että minulla sekosi ohjaus, kun jäin ihailemaan. Jokaiselle radalle mahtui hyviä hetkiä, mutta kokonaisuutena radoissa oli vähän liikaa vaikeutta meille enkä oikein ehtinyt ohjaamaan, joten pitänee lopettaa karkinsyönti ja opetella juoksemaan.
Viime viikolla huitaistiin parit aksatreenit. Viikkotreeneissä auton töytäisemä koppelo (lue: lohikäärmeen lennättäjä) sai kyytiä ja paikoin ohjauksessa oli jopa jotain otetta! Lisäksi tehtiin historiaa osallistumalla Sporttirekun ensimmäiseen koulutukseen ikinä. Hyvä, että osallistuttiin, koska oli kivaa, antoisaa ja ennen kaikkea saatiin lisää juttuja "näitä pitää muuten treenata"-listalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti