Pieni ruskea työmyyrä osallistui mahtavaan aksaviikonloppuun. Vietettiin Lupsun kanssa kaksi päivää Katjan koulutuksessa ja olipahan huisin hauskaa! Alkuperäinen suunnitelma sisälsi vain yhdelle päivälle osallistumisen ja sen jälkeen mökkeilyä, mutta ekan päivän jälkeen oli pakko muuttaa suunnitelmaa :D Juuh, ei voinut jättää treenejä väliin, joten mökkiloma muuttui uiskenteluksi Pyhäselässä ja treeneiksi.
Lauantaina ohjaajalla oli melkoisen paljon tekemistä oman liikkumisen kanssa silloin, kun tehtiin rytminmuutoksia, esimerkiksi vedettiin kolme suoraa putkea peräkkäin takaakiertoon, josta piti liikkua taas eri suuntaan. Tai jos piti juosta ja ajatella. Tai ajatella vähintään kahdella esteellä peräkkäin. Sisu oli hurja pikkukelpie, joka teki täydellä sydämellä ja hyvällä sykkeellä, ja voi miten hienosti se luki ohjausta, joka oli kaukana ohjaajan mukavuusalueelta. Murmeli väläytteli myös huikean hienoa osaamistaan kohdissa, joissa kuvittelin, että pitää vähän helpottaa. Juu, ei tarttenut vaan elukka painoi itsevarmana menemään.
Sunnuntaina ohjaaja oli lauantaita parempi ja osasi rytmittää! Kyllä, luit oikein! Ohjaaja ei rynninyt koko aikaa täysillä tai vaihtoehtoisesti unohtunut ihailemaan upeasti liikkuvaa koiraansa vaan juoksi ajatuksella! Olisi pitänyt videoida, koska tätähän ei usko kukaan, mutta ohjaaja rytmitti onnistuneesti! Ihan ite! Toistuvasti! Toki, jotta nyt ei ihan väärää kuvaa maalailtaisi, niin ohjaaja osasi myös ryysiä koiran linjoille sekä heilutella villejä käsiään tyrkkien koiraa kiertoradalle, mutta pitihän sitä nyt jotain treeninaihettakin saada ;) Silakka oli liekeissä, sillä ei painanut edellinen treeni reidessä vaan se pisteli menemään intensiivisellä meiningillä. Pieni tulisielu.
Tuntui kunnon tekemiseltä molempien päivien treenit. Paljon tuli treenivinkkiä ja esille asioita, joita pitää treenata ja ennen kaikkea hyvää mieltä siitä, että mennään koko ajan eteenpäin. Lupsusta huomaa, että siitä oli ihan parasta treenata kunnolla, kun aika lomailuahan tässä on vietetty. Pari päivää antaumuksella itsestään antamaan päässyt elikko kömpi koloonsa nukkumaan kotiuduttuamme ja nyt se mönkii välillä päiväunikolostaan lipaisemaan tyytyväisenä kädestä ja korvan takaa sekä puskemaan kuin kissa, ja sen jälkeen painuu takaisin pehkuihin. Hassu. Onnellinen. Tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti