Polven kestävyys tositoimissa on testattu. Hybridi on vetänyt hullunmoista kiekkoa pitkin hankiaispeltoja, laukannut lumella kuin kiihkein kilparatsu. Lisäksi Potkakoipi on ottanut ohjelmaansa omatoimista oravajahtia harrastamalla tiukkaa takaa-ajoa metsässä. Ilmeisesti korvattomuudella ja polven toimivuudella on vahva yhteys, koska korvat eivät alkaneet toimimaan edes siinä vaiheessa, kun orava oli ollut tovin aikaa puussa turvassa. Myös Pikkupossun onnellisuudella ja täysillä juoksemisella on vahva yhteys, en muista milloin kuono olisi viimeksi ollut tuossa virneessä. Sorkan riehumisella ja minun tukehtumisella kurkkuun pomppaavaan sydämeen on myös yhteys, taitaa mennä vielä kauan ennenkuin pystyn katsomaan tuota painelua ilman, että tekisi mieli kääriä olio pumpuliin.
Kotona elukan itsetunto on ollut vähintäänkin kohdillaan, joten otus, jolle tavallisesti riittää satunnaiseen tilan rajaamiseen symboliset aidat (esim. kynnys tai lattialla poikittain oleva kynä), mm. loikkasi suorilla noin 120 cm korkean aidan yli, koska se nyt Nuuskun mielestä sattui olemaan tiellä (eli estämässä toipilaan meno vaaralliseen kohteeseen). Noh, eipä enää tarvitse viritellä polvensuojausaitoja vaan voi antaa liikkua koko kämpässä ilman hajoamisvaaraa. Tai ainakin silloin meno lienee vähemmän itsetuhoista.
Aivotoimintaa on ilmeisesti Nupatsulle saatava. Ohjattua yhteistä toimintaa. Tavoitteena on saada takaisin otus, joka jättää jahdin kesken ensimmäisestä käskystä eikä kuvittele olevansa kuolematon apina.
2 kommenttia:
Hyvä Nuusku! Hienoa on lukea toipumisesta.
Tulee mieleen, kun lapselle ostettiin pinnasängyn tilalle turvallinen oikea sänky. Oli vaarallista tipahtaa laitojen päältä lattialle kesken kiipeilyn.
Toipumisesta kirjoittaminen se vasta hienoa onkin :) Hirmuisen nopeaa kaikki on tapahtunut, ajattelin tähän menevän paljon kauemmin, mutta hyvä näin!
Lähetä kommentti