Halusin kovasti tehdä persjätön putken (4) jälkeen ja sain sen sinne jopa tempaistua. Joskin Rapen nihkeys irrota hypylle (3) aiheutti sen, että pitkälle viemisen jälkeen sain todella juosta. Hirmuisen vaikea oli löytää oikeaa linjaa itselle putkeen (6) ohjatessa, koetin tälläytyä Rapsun reitille minkä ehdin, mutta tehtyäni valssin takaakierron jälkeen pysyin paremmin omalla väylällä ja pidettyäni pyllistelyt kurissa sujahti Rapsuli siihen putkeen mihin pitikin. Ennakoiva valssi (9) ja niisto (10) käänsi Rapsun koreasti ja oikea putkikin (11) löytyi, kun oma rintama ei auennut liikaa. Loppupätkällä saksalainen (18) meinasi tulla ensin koiville, mutta paremmalla ajoituksella pelitti hyvin. Suuri ohjaustapa inhokkini takaaleikkaus (21) oli alussa ontuva eli semmoinen peruskökkö mikä se nyt yleensä on, mutta väännettyäni siihen hieman linjausta tuli käännöksestä tiukka.
Toisella kierroksella hioin vielä hieman putkihässäkkäpätkää (4-11), koska siinä oman kropan hallinta ja oman liikkumisen hahmottaminen oli suuressa roolissa ja se on minulla niin maailman heikointa. Sinänsä hyvä, että Rapsu reagoi herkästi millimetrin ja nanosekunnin muutoksiin, joten heti pääsen huomaamaan, jos ei ole linja tai ajoitus kohdallaan. Oikein oli lystikästä treeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti